Koffi hoiti ihan itse ton synttärikynttiläpuolen. Ihmettelin että mitä se järsii, ja kuinka ollakaan, lattialla, aavistuksen syyllisen näköisen koiran vieressä oli puoliksi syöty PartyLite kynttilä, laventeli. Joko kundi kaipasi vähän rauhoitusta tai hengityksen raikastusta :) Mene ja tiedä, mutta pääsinpäs näpäyttämään kotona että onneks on mamma taas ostanut kallita PartyLitejä eikämitään taviksia, PartyLitet kun on vaaratonta parafiinia!!! Siihen Rakas kyyllä kuittas että jos neiti viitsis korjata jälkensä, ei olis kynttilät koiran saatavilla... :D
Niin se vuosi vierii... Koffi täyttää tänään vuoden, ja Rakkaan kanssa tossa mietittiin että mitä se oikein osaa, kun se on jo "aikuinen"... Paljon pieniä juttuja jotenkin ja muutaman pienen jutun hyvin. Kyllä mä uskaltaisin sanoa että aika hyvin olen tuon nuorikon kouluttanut, ja ihan itse. :)Päivääkään en vaihtais pois. Mua välillä pelottaa kun tuntuu siltä että rakastan tota karvakasaa enemmän kuin mitään. Mä en kestäisi jos sille jotain sattuisi. Onko tämmöisen tunteminen edes normaalia? Kysessähän on "vain koira"! Jo tonne blogini alkuteksteihin kirjasin sen meilin, missä kerrotaan mun mielestä niin hyvin koiran syvin olemus, ja elämisen tarkoitus. Sehän on pelkkää puhdasta rakkautta.
Kun sitä rakkautta osaisi ja jaksaisi jakaa tasapuolisesti myös muille. Välillä vaan väsyttää, niin että mustakin tulee hankala, vaikka en sitä haluaisi, helvetin hankala...
