Ei mennyt suunnitelmat sitten hevosasioissa ihan putkeen. Ratsureima ei menny ostotarkastuksesta läpi, joten jäi sitten sille tielleen. Mun täytyy enää vaan (taas) toivoa että kyseinen ratsastaja löytäisi jostain yhtä (meille) sopivan hevosen kun tämä edellinen.
Selkä jumissa mä täällä nyt haaveilen ratsusta, ja ihan oikeasta treenauksestakin. Haaveiden lomassa tuli tietenkin muisteltua edellisiä hevosystäviä. Nettiä kaivellessa tuli vastaan muutama kuvanenkin ja jotenki ajattelin että tänne ne sopii hyvi, nyt tähän kohtaan.
Hihii, todistusaineistoa että mäkin olen hypännyt! Onhan siinä herranenaika niin tolpat kun puomitkin, sillon sen on OLTAVA este :D Harjussa Hilmun kanssa siis hieman treenailtiin ohjaajalinjalla, kyllä ne kapulat tostakin ylöspäin nousi, ei siinä mitään. Taitaisin tänäkin päivänä kaivat yhtä luotettavan ja huvittavan estetreenarin kun Hilppa. Siellä me molemmta, apulleat, aavistuksen hermostuneisuuteen taipuvat blondit harrastettiin. Kivaa oli!! Mutta herranjumala mikä paita mulla on päällä! Ei kuitenkaan sentään munankuori päässä, sillä mentiin nimittäin aikamonta kertaa...
El Nino, Nynny tai ihan vaan Ninjo. Mun eka "oma" hevonen,hipsuissa siksi että oli mulla vaan ylläpidossa. Läheltäpiti etten sitä omaksi asti ostanut, mutta erinäisten asioiden ja yhden ystävän menetyksen jälkeen, muutti Ninjokin sitten pois. No, asiat ei selkeesti mene aina niinkun haluaa, ei tälläkään kertaa.
Nipan kanssa harrastettiin sitten enemmän dressagea. Ninjo oli aika heikossa kunnossa mulle tullessan, eikä koulutustasokaan päätä huimannu. Hiljakseen siinä kevät treenattiin ja lopulta päästiin ihan kivoihin tuloksiin helpossa Beessä. Varmasti meissä olis ainekset ollu enempäänkin, mutta siinä vaiheessa alkoi tosiaan ne omistajan kanssa käytävät vastoinkäymiset...
Highes Bid, kyntöruunan ja mäyräkoiran risteytys, sanoivat ne, mutta mulle niin rakas ♥ Terapiahevonen tietyssä mielessä, ja niiiiin älykäs! Höpsy osasi hakea keppiä, lakasta ja lähestulkoon putsata ite karsinansa, vähän lisätreeniä ja homma olis ollut siinä :) Jotenki mä olen aina ollut sitä mieltä että tota hevosta ei osattu arvostaa oikein. Myönnän ihan rehellisesti että mä itsekin olen sortunut sen vähättelyyn, mutta viimeisinä hetkinä se kuitenki nousi arvoonsa arvaamattomaan.
Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä, Inspecteur NDL. ♥ Imben kanssa mä opin ratsastamaan. Muistan elävästi kun näin Ipanan ekan kerran. Tulin Tapiolassa käymään pitkästä aikaa katselemaan ja siinä se seisoi tallissa ja katseli käytävälle uteliaana. Mä menin heti samantien varaamaan tunnin ja sanoin Opelle että jos mitenkään mahdollista, voisin haluta ton laukkipään. Ope tuumas että pitää kattoa, voi olla vähä nihkeetä ku noi uudet (Imbe ja Hamilton) ei vielä käy tunneilla. Mutta kuinka ollakkaan, mä sitten sainkin Imben tunnille, ja lensin siltä laukassa munankuori edellä päin seinää, tuli pieni pukki :D ja mulle aivotärähdys. Siitä se sitten alkoi, 5 yhteistä vuotta ja paljon harjoitteluja.
Tätä ruunaa mulla on ikävä, aina. Se oli kaikki mitä hevonen unelmissaankaan olla ja voi. Kaunis, kiltti, osaava ja uskollinen, mun ♥
