Keisarinnan uudet vaatteet?

Tilasin uudet ratsarit, koska päätin tuossa taannoin että alan harrastamaan, agilityä ja ratsastusta. Mutta joo, kuten tiedätte, ei mun harrastus kauheen aktiivista oole ollut.
Jokatapauksessa, tilasin ihan mittatilausratsastushousut. Joku (eli minä) on mitannut hieman persiilleen, sillä polvet lököttävät jo valmiiksi ja nulkkapituus on mallia "nousuvettä odotellessa", onneksi on keksitty ratsastussukat! Ahteristakaan nää ei ihan istu, mutta luulen sen olevan mallin syys. Jotenkaan ei kuitenkaan yllätä että tääkään ei menny ihan niinkun suomenruotsalaisessa lifestyleohjelmassa...

Ihan oikeaa kuvaa en uusista ratsastushousuista kehtaa laittaa, menköön toi parin joulun takainen piparintuunauskilpailun kuva tähän, sillä "ridahousut ne on parhaatkin ridahousut sano Vaakku kun ruuheen uppos", näin syvällisesti ajatteli joku teini vuonna 90jotain Hauholla :D

Niin! Ostin mä uudet agipöksytkin, kivaa ilmavaa materiaalia, tosin niissä ei ole tarskuja (pitää hankkia namivyö), K hypätessään vasten mua rikkoi kait kynnellä ekana päivänä niihin reiän (se ihana ilmava matsku...) ja nekin on hieman caprimalliset, mutta ei suinkaan tarkoituksella. Ei, aina ei mene... jne.

Mutta oli varusteet miten pielessä tahansa, mä lähden harrastamaan. Agitreenejä on jäljellä vielä parit, sitten yritän tunkea Vekoran kesäporukkaan mukaan. Tänään menen tallille leikkimään esiratsastajaa tuon ala-asteelle joutuvan Möhkiksen kanssa, huomena meille tulis ope... saas nähdä mitä jännää se osaakaan kertoa!

Rengastettu ilman rengasta

Nää olis nyt virallisesti kimpassa ♥ minä ja mun hevosmies.
Pitkäperjantaina tuo pystytukkasuokin selässä oleva amatööriratsastaja kysäisi multa josko mentäisi arjen koittaessa sormuskauppaan ja minähän myönnyin tähän ilomielin.
Arki koitti ja mä seison maneesissa opettamassa ihmisille miten voisi ratsastaa ja joku muu ostaa korut ja helyt. Ei tosin mulle. Millähän ajalla sitä kuviteltiin ihan oikeasti lähtevämme valitsemaan sormuksia? Ja millaista sormusta tällainen puolipäiväinen paskalinko voi edes käyttää ettei se huku/likaannu/katkea/hierrä/häiritse tai muuten vaan ole tiellä? Osaanko minä, talleilla ja koiran kanssa päivät remuava ihminen edes kantaa sormusta? No ainakin sellaisen mä tahdon, joten eiköhän sen käytönkin opi.
Kaikenlaista!
Kyllä mä jo aikanani tiesin tuosta ihmisestä että se sen on oltava. Kyllä tälläinen heppatäti tarvii edes puolivillaisen heppasedän rinnalleen, ja mikäs muu tuo mun Rakas oliskaan? Johan sen tosta kuvasta näkee! :D Nykyään Rakas vaan ei kuulema suostu ratsastamaan muilla kun "meidän hevosella", ehkä meidän pitää sitten ostaa mulle uus, ja ukko saa jatkaa tuolla mummonkyydistijällä ;)

Niin, kuvassahan ei toki ole "meidän hevonen", ei kumpikaan, pystytukkasuokki on Riku, hyvä harjoutuskappale, ja tuo toinen, se on mun entinen prisnessani Poni ♥, hän josta bloginikin nimensä sai!