Saikkuilua

Viidakon tähtöset

Sairastin viikon mittaisen iloisen, ilmeisesti influenssan. Pitää kyllä myöntää että niin kipeitä lihaksia ja niveliä ei hetkeen ole ollu. Itseasiassa olin ihan iloinen kun kuume ponkasi tylös, mä kun alkuun luulin että mä olen taas onnistunu elämänvalinnoilla rikkomaan mun jalkani ja aiheuttamaan itselleni infarktin...

Himassa lepäillessä olis seinät kaatunu päälle ilman Abia ja Koiraa ♥ Kumpikin sairasti mun kanssa vuoron perään sängyssä, sohvalla ja vierashuoneen sohvalla. K:lla kyllä meinas väliin palaa hihat kun vaan möllötettiin, mutta sitten se kurmutti Abinaa ja taas jaksettiin lepäillä.

Viikonloppuna oli aivan mahtavat kelit! Vähäselleen nyppi naista kun piti ottaa rennosti vaikka suuri ravihevonen odotti tallilla, K inisi pihalle ja rakaskin näytti semihapanta naamaa kun ei voitu viettää aikaa koko perheen voimin pihalla. Mä kuitenkin voimieni tunnossa heittelin lumikökkäreitä takapihalla ja siinä arskassa sain ahaa-elämyksen grillikauden avaamisesta! Ei muuta kun ukkokulta kauppaan ja slerssin ostoon, grilli kaivettu pölyn (ja homeen...) keskeltä, grilli tulille ja nam! Mä nautin auringosta ja Rakas hoiti tarjoilun.

tallilla

Kun vähän koin reipastuvani suuntasin teitenkin kevättä haistelemaan tallille. Hain mukaani entisen naapurimme, ja K:n "ex-tyttöystävän" russelityttö Iineksen katselemaan hevosia. Naapurinrouvalla ei ole suurempaa hevoskokemusta ja alunperin tarkoitus oli tarkota kärrykyydit, mutta oman kuntoni vuoksi tyydyttiin vaan ihailemaan hevosia. Iines ei ollut kummemmin moksiskaan hevosista, vaikka ei ole ehkä noin läheltä niitä aikasemmin tavannutkaan. Liekö syy sitten janottavassa vanhassa suolassa? ;) Sen verran ahkeraan nää kaksi ärrieeriä paini ihan niin kuin ennenkin.

Iines

Uusia harrasteita

Sain vihdoin nykäistyä toverini avustuksella hevoselle valjaat niskaan ja kärryt perään :)
Omasta ajoretkestäni on aikaa varmaan kaksi vuotta, ja silloinkin ajoin pikkuruisella setukalla. Mamman viime valjastelukerrasta on kanssa aikaa.... no kauan :)
Onneksi tää hevonen on valjashommissa selkeesti seppä syntyessään! Se ei sanonu mitään kun kasattiin valjaat päälle, eikä tuumannu lainkaan pahaa kun soviteltiin kärrytkin vielä perään. On se vaan niin taitava ♥

Tehtiin lenkki vähän tunnustellen miltä ajohommat maistuu. No Möhikselle maistui! Se paineli korvat pystyssä reippaan eteenpäin. Ei haitannu kengätön tassukaan kun soratiellä vähäsen. Mutta heti kun pohja oli paljasjalkaiselle kelvollinen, siirtyi mun uljas kärryhevonen raviin kun vaan vähän heilautti ohjia. Kura vaan roiskui kun pistetttiin menemään raviksella pari kiekkaa. Tarkoitus oli mennä vaan yks, mutta rakas hurja metsästäjäni pikku K päätti poiketa seurastamme peurojen hajujen perään. Koiraa kun ei näkyny, me Möhiksen kanssa paineltiin vielä pari kiekkaa ja sillä välin oli Koffarikin tullut nolona apukuskin luo, ilman paistia, ryökäle!



Jotenkin hevosen innosta ja olemuksesta näki että se tykkää tosta hommasta. Ei ollu turha hankita noi mun Desperadot ja sulhon lainavaljaat!

Normia eloa

Havaitsin että melkein kaikki mun viimeajan postaukset on liittyny kouluun, koulu tehtäviin ja tekemättömiin tehtäviin. Ilmeisesti ne vie mun ajatuksista suuren osan, ja toisaalta hyvä niin. Onhan tässä kuitenkin jokseenkin kyse mun tulevaisuudestani.

Teen mä kuitenkin muutakin kun taistelen tekemättömien tehtävien parissa. Käyn pitelemässä vähän tunteja, mulla on muutama tosi ihana ja motivoitunu oppilas, niiden kanssa on oikeesti superia puuhastella :) Hieroskelen heppoja,hoidan paperiasioita. Yritän siivota himassa ja pitää Rakkaan ravinnossa.
Väliin me Koffin kanssa myös harrastetaan aksaa.



K on siinä jo melko pätevä, mä aivan paska :D Paskuuteni johtuu pääosin mun paskasta kunnosta. Risojen selkien ja polvien kanssa ei ole kovin notkea, ja muutenkin kun elopaino hipoo kattoja, ei sekään otkeutta helpota. Mutta me pidetään hauskaa, ja ollaan ryhmän sponsoreita alati sairastamalla ;)
meillä on hyvä ryhmä, Iltajuoksut, ryhmän nimi juontaa järkevästä ajastamme, maanantaisin 22-23.30, treenata. Toki täytyy myöntää että joskus toi ajankohtakin on saanut mut pyörtämään lähtöpäätöksen, mutta melkeinpä aina on kaduttanut, koska K oikeesti viihtyy hallilla ja tykkää ihan into kipinänä tehdä noita juttuja. Joten pakkaan reppuun nakit, lelut,m veden ja lenkkarti ja painun "treenaamaan". Ehkä siellä joskus tulee mullekin edes hengstys kun oikein innostun.
Meidän ohjaaja on kovin teoreettinen ja tarkka. Se on hyvä se! koska voishan tätäkin lajia vaan roiskia, mutta mä uskon että siitä saa enemmän irti kun paneutuu eri ohjaustekniikoihin ja reittivalintoihin vähän paremmin. Sieltä saa paljon vinkkejä ihan normaaliinkin arkeen koiran kanssa.
Nyt olis hallitaukoa syyskuulle saakka, joten pitäs olla kovin aktiivinen senkin suhteen että sais tehtyä edes jotain kesän aikana. Me kun ei tosiaankaan kilpailla! :)



Hyvinä välipäivinä mä leikin mun eläimillä! :D Tai ne leikkii mulla, miten vaan. Toi ylempänäkin oleva kuva näyttää melko idylliltä. Ihana kevät hanki, koira hakee keppiä, hevonen seuraa vapaana omistajaansa. Venytellään, herkutellaan, leikitään, jumpataan, pysähdellään, juostaan, kaikkea ihanaa! ♥ Kunnes hevoinen on sitä mieltä että evvk sun leipäs, mä lähden himaan ja kääntyy ympäri ja talsii tyynen rauhallisen himaan, samalla kun minä kipitän perässä ja yritän maanitella sitä kääntymään... Ei menny meidän luonnollisen hevosmiestaidon harjoittelut ihan niinku Strömsössä... Koira tosin kuunteli!!! Hauskaa oli, ainakin mulla, ja ilmeisesti myös koiralla ja voi sitä hevosen onnellistä ilmettä kun se katteli tallin pihalla että mitäs me vasta perästä käsin tullaan paikalle! Mä niin rakastan noita häntäpyllyjä! Ei kait aina kaiken tarvi olla niin vakavaa?

Day 1.

Tänään se alkaa, ihan virallisesti ja oikeasti. Nimittäin KUNTOKUURI! Siis hevoselle ;)
Päätin eilen "tutor-hierojan" matkassa ollessani että meinaan saada ton mummohevosenkin selkäfileet vielä ylös.
Apuna käytän toki hierotaa, myös oikeanlainan liikunta ja jumppa ja skidisti myös ravinteet. Tavoite on että kun kovasti roivottu vauva alkaa painamaan mahassa, ei se vedä mummelin selkää ainakaan tästä alemmas, vaan kannattamassa on rautaiset lihakset ja synnytyskin sujuu kuin leikki :)

Kas tässä siis alkutilanne:



Ok, jotta hevosen ei tarvi itsekseen treenailla, lupaan mäkin alkaa kumpujumppaan, ihan oikeasti alan. Tavoite on mahtua vaikkapa hääpukuun ja saada itsestä jossain vaiheessa sellainen kuva jonka kehtaa vaikka tänne linkata...

Nyt siis pyydänkin apua, meille kummallekin. Kertokaa hyvät ihmiset KAIKKI mahdolliset hyvät treenivinkit jotta nämä kaksi blondia pääsisisvät tavoitteeseen?
Miten sinä lähisit liikenteeseen?
Ihmisenä?
Hevosena?
Ihmisenä hevosen kanssa?
Hevosena ihmisen kanssa?

Koulussa, joko se on part 3.

Tällä lähiviikolla päästiin taas asian ytimeen! Kirjaimellisesti. Ylläolevassa kuvassa siis minä ja teamini aloitellaan hevon vasemman etujalan preparointia, tarkoituksena löytää ja kuvata jalan jännejärjestlmä. Alkuun mä mietin että tuskin pystyn edes vieressä katsomaan, mutta alkujärkytyksen jälkeen mähän olin suorastaan tulessa!
Alkujärkytys syntyi siitä kun nostin sulamassa olleen jalan patterilta. Se oli painava, kylmä, oikean tuntuinen ja nitkahti kuolleesti. Se siis ei ollutkaan muovia!
Ei muuta kun kinttu pöydälle ja skalpelli käteen ja nahkoja perkaamaan. Aikaseksi saatiin melko ruma turkislaukku ja naku jalka. Mä olin intona veitsen varressa hela tiden. Oli mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea sieltä kuoren alta ihan oikeasti löytyy, miltä ne näyttää ja miltä ne tuntuu. Olin sen verran innoissani että leikkasin sitten rehvakkaasti ojentajan (extensor) poikki... päätettiin sitten se käikäle kuivattaa ja tehdä siitä maukas sipsi ;)



Leikeltiin esiin pinnallinen- ja syvä koukistajajänne (extensor digitorum superficialis - extensor digitorum profundus) ja niiden motoriikkaa tutkiskeltiin. Yritän saada linkitettyä tänne videon missä esitellään tätä liikettä. Oli muuten melkoisen silmiä avaavaa ja jopa tajuntaa räjäyttävää :)

Etsittiin esiin kaiken tän alta myös hankoside (interosseus medius) ja tutkailtiin sitä huolella. Se on jännän voimakas side. Tarvittiin kome muijaa jotta saatiin side liikkumaan jalassa, hankkari ei jousta oikeastaan lainkaan, vaan venyy kun jalka liikkuu. Kovin napakkaa ja vahvan oloista matskua se on. Mutta, kuten ylemmästä kuvasta näkyy, koostumus on kuitenkin kovin huokoista ja raparperimaista. Leikattiin hankkari poikki niin että ope painoi jalkaa ns. normaaliasentoon ja voi jessus että se napsahti! Naps poikki vaan, kun ihan kevyesti veitsen terällä sitä painoin! Kovin heiveröinen se siis on kun sitä väärin kohtelee. Onneksi hankkari normioloissa on hyvin piilossa puikkoluiden välissä, omassa turvassaan :)

Opiskeltiin me muutakin. Oli aamutallia ja oli tosi opettavaista jakaa heiniä, lappaa paskaa, lakaista käytävää ja tarhata hevosia... yeah right. No tuli sekin tehtyä ja kaitpa sitä hevosten valmentajan täytyy noikin osata. Mutta sitä mä en tajua että käsittääkseni pääsyvaatimuksena on työkokemus, niin minkä Jumalan tähden me käytetään arvokasta opiskeluaikaa johonkin helvatan kakan mättöön?!?
Liibalaaba tunnit vois vaihtaa oikein hyvin eläinlääkintään (vaikka Seppo H. onkin ehkä maailman pelottavin mies) ja hevoshierontaan. Näissä sitä preppausta tarvii ja nää on mielestäni ne tärkeimmät jos miettii tulevaisuutta hevoshierojana.

Viikko (ok, kolme päivää) meni siis kaikin puolin hyvin, vaikka mukana olikin liibalaabaa eikä yhtäkään konia päästy varsinaisesti hieromaan.
Asuttiin hulppeasti "Puolukassa", syötiin hyvin niinku Ypäjällä on tapana ja nukuttiin huonosti ;)
Tästä taas siis laskeutuminen arkeen!