Hevospalvelu Turpa

Hui kuin jännää! nyt se on virallista, on kuulkaas kaikki
Facesivut Hevospalvelu Turpa
Instagramtili hevospalveluturpa
Ja ennenkaikkea nettisivut Turpa

Nyt saa mut kiinni mistä vain. Yritän (jälleen kerran) tätä blogiakin pitää hengeissä, niin Turvan hengessä, kuin ihan edelleen samalla lailla kun ennenkin, oman elämäni pelinä.
Tefvetuloa mukaan! Kukin tyylillään :)

Taas on kuvailtu Myttystä

Ja kuvaajana en edelleenkään ole minä, vaan mahtava Nina joka tekee mun resuisista eläimistäni taidetta :) Jätänkin taas kuvat kertomaan enemmän kuin sanat. Tässä siis hyvät ihmiset, suomenhevosori Myttynen 5 kk, mun ikioma kasvattini.

Mamman rakas

Nää syksyn värit, ai että miten kauniita! Kyllä on taas ilmoilla hemmoteltu, ja ruskalla, täällä etelässäkin.

Miksi se aina näyttää noin happamalta!?! Sehän on onnellinen varsa!

Varsa, joka näyttää jo ihan aikuiselta. Mä en kestä että se kasvaa näin nopeasti!

Kultatukkani

Karhun kanssa ja ilman

Kauheen huonosti mä päivitän... Mutta ihana syksy siltikin. Nyt jo puoliväli syyskuuta ja arska paistaa, lyhyin hihoin saa ulkoilla, ja ennenkaikkea pellot ja metsät on täsyin käyttökelpoisia! Huonosti mä olen kyllä metsiä hyödyntänyt kun niissä piilee ne perkelee hirvikärpäset. Ei aikuinen nainen voi mitään muuta kammoksua, inhota ja vihata niin paljon kun hirvikärpäsiä! Joo, näistä perkeleistä mä voisin kirjoittaa vaikka oman blogin :D

Mutta en. Lähdin siis päivittämään tiedon janoisille sitä miten meillä Karhupennun kanssa ettenee. Hyvin kiitos :) Se on edelleen ihana, pieni, rimpula, kiltti ja aina niin iloinen kumikananen.

Kumikananen, karvan alle 4 kg, 16 viikkoisena.

Ollaan aloitettu Karhun kanssa koulu! Pakataan aina sunnuntaisin nakit ja vedet koululaukkuun ja paneudutaan arkitottelevaisuuden saloihin Koirakeitaalla. Takana on vasta kaksi kertaa ja Karhu on ihan priimus! ;) Tunnit on toki vielä ollut melko helppoja, mutta apua on saatu mm. maahan menoon. Opet on ihan ok, vähän vaan viimeksi kun mentiin ulos treenaamaan hihnajuttuja tuntui että pakka levisi käsiin. Toivotaan että ens kerta on vähän paremmin suunniteltu tai sitten joudun kyllä laittaa palautetta. On nimittäin vähän persiasta hengata puolet ajasta pihalla kun ei tiedä, eikä kuule mitä on tapahtumassa eikä millään lailla ohjeisteta mitään.

Reeneissä.

Karhu osaa kietoa kaikki iloisesti pikkuruisen tassunsa ympäri :) Käytiin Larussa ekan kerran tässä viikolla ja mun niin eläinskeptiset vanhemmatkin otti kyllä pikkunappulan ihan sylikoirakseen. Karhu on muutenkin isäänsä verrattuna tosi läheiskyhnyttäjä, riippuvainen en halua sanoa. Mutta aina pitää sohvalla päästä ihan kylkeen kiinni, syliin se puskee aina kun on tilaisuus, ja jotenkin on sen mielestä aina hyvä olla lähikontaktissa. Melkoinen sydäntenmurskaaja siis.

Faija ja Karhu. "en kai mä mitenkään häiritse?"

Myttyläkin kasvaa jo kohisten! Kohtahan sillä on vieroitus edessä OMG! 

Hyvä puoli siinä on se että Mammaa saa, ja voi jo ottaa hyvin liikenteeseen. Kamalan lihaksetonhan se on, mua ihan hävettää, mutta parhaani koitan että saan siitä taas hevosen näköisen. Monipuolinen liikunta lie avainasemassa tässäkin.

Tiimityötä!

Ihan hirveen paljon kivempaa on puuhastella porukalla :) siksipä mä olenkin ryhtynyt Sannen tsemppariksi treemaamaan hänen uljasta Mustuaistansa, ja samalla saan tsemppikaverin itselleni jotta jaksan pukea Mamman valjaisiin. Kärryhommat on kuitenkin melko tehokasta treeniä, ja ihanaa on nähdä kun Mamma niiiiin tykkää!

Laukkaa! Huomatkaa koirat perässä :D

Setäratsunakin on Mamusteri kunnostautunut. Rakas treenasi, kirjaimellisesti, sormet verillä miten ohjastetaan lähes vikkihevosta pellolla :D No villi se ei hirveesti kyllä ollut, ei vaan tainut tajuta mitä kuski haluaa kun tasapainossa on vielä vähän tekemistä. Vaaratilanteilta vältyttiin, ja nyt mun oma aiviomieheni tahtoo jo ratsastushousut!!!

Elementissään <3 td="">

Ollaan päästy myös Mamman kanssa maastonvetohommiin. Niissähän se on ihan elementissään! Pikkuiset ponnyt kipittää ravia lähes koko matkan perässä ja Mamma hiihtää keulila. Ja minä nautin kun saan rennosti käppäillä mun Oman kanssa!

Kauhu!

Siinäpä hän. Pari kuvaa pikku Kauhusta, eli pienestä Karhusta, eli meidän Koffin ja Helgan rakkauden hedelmästä Millitallin Zhappesta.
Tälläkin rakkaalla lapsosella on jo monta nimeä :)

Autossa matkalla Korppooseen. pikku reissaaja <3 nbsp="">

Laiturilla kesää viettämässä. 

EN SAA TAASKAAN UNTA!

Ei mulla muuta. En jaksa lähteä kaivamaan puhelinta makkarista ja latailemaan kuvia. Kello on kohta viis aamulla...
Kesätyöt on aloitettu, koiranpennut syntyneet, Mytty kasvaa ja vahvistuu. Kaikki siis oikeastaan tosi hyvin. Joku vaan taas muakin vaivaa ja ensi "oireita" nää unettomuudet on... Alkuun luulin että kyse on vaan matkajännityksestä kun rankka reissu Muonioon oli edessä. Lapissa syytin keskiyön aurinkoa ja vierasta sänkyä. Nyt alkaa oleen tekosyyt loppu...

Vauvakuvia

Mä nyt vaan en voi sille mitään, mutta mun mielestä mun varsa on maailman hienoin ja kun kerran maailman paras valokuvaaja Nina on ikuistanut mun pikkuisen villilapsen näin upeisiin otoksiin, niin voinko tehdä muuta kun jakaa ne kaikki teidän lukijoiden kanssa? Varsakuvia, niitähän te halusitte ;)                                         

Mamma piehtaroi, mutta Villilapsi se vaan juoksee!

Tää Myttynen ei oikeasti etene kun laukalla, tai pomppien

Voi sitä elämän riemua!

Piruettitreenejä?

Äidin pieni kirahvinpoikanen

Jos se on paikallaan, se makaa.

Mammakin alkaa näyttämään taas sporttiselta. Mamma siis ravailee, lapsi se vaan laukkaa!

Melkein pääsee ympäri!  Äipästä mallia tässäkin asiassa.

Ensin ylös...

ja sitten taas täysillä eteenpäin!

Välillä joutui Mammakin liikkumaan!

Ja sitten taas Mytty koikkelehtii, Mamma keskittyy olennaiseen.

Se niin kasvaa ja vahvistuu

Taas voisin jutella ummet ja lammet tosta Myttysestä. Mä olen niin myyty ja mykistynyt. Voisin vaan jatkuvasti sitä pussailla ja halailla. Se on niin ihana!

Mini-Mytty ekaa kertaa ulkona. Heti jo harjoittelee laukanvaihtoja! Mun kouluratsu ♥

Ihmeteltävää riitti kun pääsi ulkoilemaan. Mammaa kiinnosti enemmän vihreä ruoho kun varsinainen liikunta...

Poro? Hirvi? Valkohäntäpeura? Ei vaan Myttynen jolla on takaosa hyvin alla!

Mamma ja mini-me

Äiti hoitaa ♥

Mamma on ollut super-äiti. Se hörisee hiljaa pikkuiselle, tuimii naapuri tammalle, pitää vauvastaan ulkona huolen, blokkailee yli-innokkaat ihailijat poissa karsinan ääreltä mutta omat ihmiset päästää lähelle. Tää vauva-aika tän pienen hevosen kanssa on kyllä jännää, ja kovasti tunnetta täynnä. Päivä päivältä mä rakastun tohon Myttyyn enemmän! ja mikä ihmeellistä, myös Mammaan! Vaikka luulin että en enempää sitä vois rakastaa mitä jo rakastin. Mun hevonen  vaan on niin ihana ♥
Mytyn tuleva toinen omistaja, isähevosen omistaja, kävi myös pientä miestä moikkaamassa. Se oli menoa sekin, tietekin!