Rampa taluttaa kahta sokeaa...

Ainakin se on fiilis tässä opintoviidakossa. Sovittiin että huomenna mennään reksin puheille kun tää meininki kusee täällä harva se hetki. Vielä olis enää kaksi lähijaksoa jäljellä ja tossa laskeskeltiin että koulussa ollaan hierottu jotakuinkin 10 hevosta naiseen... puhe oli muistaakseni sadasta...

Tänään päästiin kuitenkin tutustumaan Ypäjän suolahuoneeseen! Pieni, reilu puolen tunnin keikka ja silmät (sekä myös nenä :D ) avautui taas uuden asian tiimoilta. Tää Ekohepo Suolahuone ei ole edes mahdottoman kallis investointi, siitä on paljonkin hyötyä varmasti hevosten treenaamisessa, iho-ongelmissa ja hengitystieongelmissa. Toistaiseksi Suomessa tää toiminta on vielä lasten kengissä, mutta maailmalla, etenkin Australiassa jo paljonkin käytetty, vaaraton, hoitomuoto! Kannattaa kokeilla jos vaan ikinä tulee mahdollisuus! Nää Ypiksen hinnat ei ainakaan vielä päätä huimaa :)

kaveri nauttii spa meiningistä suolahuoneessa. Takana tötsä mistä suolailma tulee huoneeseen.

Suolahuonetyyppauksen ohessa sivuttiin taas hevoshierontaa ja illan kruunasi kengitystreenit. Voi moro... Mun koko kroppa huutaa hoosiannaa, ja laitoin kuitenkin yhdessä opiskelijatoverini kanssa yhden kengän elävälle heposelle ja yksinäni irroitin ja laitoin kengän teuraskaviolle. Ei ole mun hommaa toi. Mulla, kömpelönä tätinä ei tietenkään ole oikeaa työasentoa, vaikka kuinka yritän päästä ergonomisiin, akrobatiaa lähenteleviin työasentoihin, en pääse... Reidet tärisee, vatsalihakset kramppaa ja selkää särkee niin perkeleesti! En voi muuta kun nostaa hattua niille ihmisille jotka tota työkseen tekee. Ihan iloisesti maksan sen reilun huntin hänelle joka munkin kantturan jalat tulee hoitamaan. Ei tulis mieleenkään mennä siihen väliin ehdottelemaan!

Työn jälki

Olishan toi taito hieno ostata. Mutta jos tädillä tulee melkein itku kun pitää kaviota vuolla tai naulaa lyödä, voinen tulla siihen tulokseen että en osaa, koskaan. Ne saatanan shortsitkaan ei pysy jalassa, puukkoa pitää pitää kun murhamies, pihtejä on miljoona erilaista, nauloja joka kokoa, muista laittaa merkki sisäänpäin, viilaa itseesi päin, vuole ylöspäin, älä käytä katkaisupihtejä kengänirroitukseen, avaa kotkaukset... Harjoitus tekee mestarin jne jargonia, mutta mun mielestä on epäsoveliasta mennä tätä taitoa keskenään harjoittelemaan. Suutari pysyköön lestissään, sanon ma ;)

Yksi murtunut sormenpää tuloksena päästiin kuitenkin hengissä koko poppoo pajalta pois, hevosetkin.

Kinesioteipattu käsi

Oma ranne vihoittelee edelleen. Kämmenpuolella jos yrittää tukea painavaa, nostaa kättä ylöspäin, hieroa esim. vatsalihaksia, iskee ranteen ulkolaitaan kova kipu... joku siellä natkuu ja hölskyy, joku siellä kipeytyy tosi paljon. Sain ranteen tänään teipattua, en tosin tiedä kuinka se riemastui tosta kengitystreenistä.... Ainakin muutama käikäle teippiä retkottaa jo hyvinkin irti. 

Huomen olis aamulla 5.55. tallissa tutkintotilaisuus. Mun on varmaan siis mentävä nukkumaan...

Valkoista viimeviikkoa

Viime viikko oli hassu. Monena päivänä oli niin sumuista ettei näkynyt kun valkoista. Se oli jotenkin kaunista, kummallista, pelottavaakin.
Mä sain viimeviikolla puuskan laittaa kotia. Onko se sitten jotain esiäitimäistä pesänrakennusta vai kevättä mitä ilmassa on, mutta kova on tarve kirkastaa. Vähän kaikkea.

Uutukaista verhoa!

Meillä hajosi sänky. Ja ei, mä en sikkonut sitä painollani, eikä me myöskään Rakkaan kanssa valitettavasti rikottu sitä liian railakkaissa romanttisissa merkeissä (sorry äiti!). Kierreltiin siis äkkiseltään vähän huonekalukauppoja ja olisin hankkinut kotiin vaikka ja mitä, jos olisi ollut rahaa... Mua on jo pitkään ahdistanut meidän olkkarin tummat kalusteet ja burgundinpunaiset valoverhot. Kaikki koriste-esineet, muistojutut jne on valittu tän värimaailman mukaan. Tummaa, voimakasta ja vahvaa. Mä kyllä tykkään väreistä, mutta vahvat ja voimakkaat värit saa asiat vaan näyttämään pieniltä. Vaihdoin siis olohuoneeseen valoverhot, laitoin erivärisen kynttilän pöydälle ja se oli siinä. Mun kevätkoti! :)

Kage ja Boni

Tallilla on ihmetelty kasvavaa mahaa. Mammalla on niin perkeleesti virtaa että en tiedä mihin sen kaiken työntäisin. Tein hikilenkkiä (niin, mulle tuli hiki, ei sille) viimeviikolla nuoskapellolla niin että talutin jonkun matkaa, sitten pistin sen liinassa hölkkäämään hankeen ja taas taluteltiin jonkun aikaa. Menohaluja siis piisaisi, mä en vaan tiedä millä ne saisi tyydytettyä. Kovin tyytyväinen hevonen se muuten kyllä on. Kovasti nälkäinen ja halikaipuinen. Mun Möhis <3 p="">

Mama ja maha, vuorokausia takana 241. Kummalla puolella maha teidän mielestä on?

Nyt oon siis koulussa jälleen. Viikko täynnä näyttöjä ja muuta ohjelmaa. Tänään lastattiin hevosta näyttävästi, meni sekin läpi. Olishan se tosin tällä kokemuksella ollut noloa jos olis tehny jonkun kardinaalimogan hevosen lastaamisessa niin että olis ton näytön ryssiny! Huomenna on näyttövapaata, sitten oliskin tallia, hevosesta huolehtimista, tavanomaisia sairauksia ja muuta mukavaa. Vaikka oonkin elämässäni esiintynyt erinäisten ihmisten edessä, en siltikään ole tollaisissa tilanteissa mitenkään luonteva. Ajatus takkuaa ja puhe takeltelee. Vielä kun on itsetunto näin pohjalukemissa, oma ruho ihan köppänä ja joka paikkaan sattuu, on se hitusen vaikeaa esittää asiantuntijaa...

Ruholle yritän K-O-K-O-A-J-A-N tehdä jotain... Uskokoon ken tahtoo, mä kävin tänään salilla! :D :D