Muisto kesästä ja illan rauhasta Sommarbackenissa.
Syksy tekee tuloaan, elämä asettuu uomiin, uomiin joita mulla ei vieläkään ole.
Hakemuksia hakemuksen perään on laitettu, edelleen tuloksena plus miinus nolla.
Huolettomana hevosettomana elelen edelleen, ja kaipaan Vappu-ystävää niin paljon. Arki on kaikesta huolimatta rakasta, olen ottanut tavaksi olla joka päivä, kaiken synkkyydenkin keskellä, onnellinen jostain mitä mulla on. Mulla on kuitenkin paljon, vaikka kokoajan tuntuu että jotain puuttuu. Mutta luulen että tää mun uusi tapani on pitäny nuppia näinkin kunnossa.
Eilen olin onnellinen meidän kodista.
Tänään mun kauniin värisistä syyskrystanteemeistä. Niistä pitääkin saada kuva!
Uni vaan ei taaskaan ota tullakseen. Onneks mulla on sängyssä ruuhkaa, että ei tarvi mennä sinne yksinään pyörimään. Mun mies on edelleen ihana, kissa pehmeä ja kehrää ja koiraa rakastan enemmän kun mitään! Ja nämä kaikki löytyy meidän 140 leveästä sängystä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti