Olipas viikonloppu. Mun pää on nyt entistäkin sekasempi ja tunnen olevani totaaliulalla. Kivojakin asioita tapahtui, paljon, mutta myös hämmentäviä.
Kivaa oli että saatiin meidän lilliputtitakapiha, jota "lempeästi" vitun suoksi kutsun, edes vähän syksykuntoon.
Kivaa oli tavata ystäviä, samalla se oli se hämmentävä puoli. Kirjoittaisin siitä jos osaisin...
Yksi on kuitenkin varmaa, mun hevonen on ihana! ♥ Viime viikolla treenattiin piiiiitkästä aikaa taas ihan oikeasti. Kerrankin kun pääs pellolle askartelemaan, pellolle missä on TILAA! Tuolla "meillä" on kyllä ratsastuspuitteet helmet,tuommoiseksi pöndetalliksi, jos vaan kelit suosii. No, tänä syksynä ei ole suosinu, ja siitäkös slaikkari kasvaa otsaan.
Nyt pitää vaan sit sormet ja varpaat ristissä toivoa että loppusyksy olsi sellainen että hyvin alkanut treenivire jatkuis. Mun pitäs varmaan hankkia paikalle joku ohjeistamaan, mutta siihen tulee taas kynnys nimeltä raha. Jonkin aikaa sitä yksinbään keksii tekemistä, mutta sitten kun huomaa päätyvänsä kerta toisensa jälkeen maastoon kävelemään on peli taas hetkellisesti menetetty.
Mutta toivotaan siis kirkaampaa syksyä, toivotaan, jooko?
1 kommentti:
Voi että, minä en ymmärrä heppahommista mitään. Mutta ne hämmentävät jutut kiinnostaisivat. Milloin me nähhää?
Lähetä kommentti