Valkoista viimeviikkoa

Viime viikko oli hassu. Monena päivänä oli niin sumuista ettei näkynyt kun valkoista. Se oli jotenkin kaunista, kummallista, pelottavaakin.
Mä sain viimeviikolla puuskan laittaa kotia. Onko se sitten jotain esiäitimäistä pesänrakennusta vai kevättä mitä ilmassa on, mutta kova on tarve kirkastaa. Vähän kaikkea.

Uutukaista verhoa!

Meillä hajosi sänky. Ja ei, mä en sikkonut sitä painollani, eikä me myöskään Rakkaan kanssa valitettavasti rikottu sitä liian railakkaissa romanttisissa merkeissä (sorry äiti!). Kierreltiin siis äkkiseltään vähän huonekalukauppoja ja olisin hankkinut kotiin vaikka ja mitä, jos olisi ollut rahaa... Mua on jo pitkään ahdistanut meidän olkkarin tummat kalusteet ja burgundinpunaiset valoverhot. Kaikki koriste-esineet, muistojutut jne on valittu tän värimaailman mukaan. Tummaa, voimakasta ja vahvaa. Mä kyllä tykkään väreistä, mutta vahvat ja voimakkaat värit saa asiat vaan näyttämään pieniltä. Vaihdoin siis olohuoneeseen valoverhot, laitoin erivärisen kynttilän pöydälle ja se oli siinä. Mun kevätkoti! :)

Kage ja Boni

Tallilla on ihmetelty kasvavaa mahaa. Mammalla on niin perkeleesti virtaa että en tiedä mihin sen kaiken työntäisin. Tein hikilenkkiä (niin, mulle tuli hiki, ei sille) viimeviikolla nuoskapellolla niin että talutin jonkun matkaa, sitten pistin sen liinassa hölkkäämään hankeen ja taas taluteltiin jonkun aikaa. Menohaluja siis piisaisi, mä en vaan tiedä millä ne saisi tyydytettyä. Kovin tyytyväinen hevonen se muuten kyllä on. Kovasti nälkäinen ja halikaipuinen. Mun Möhis <3 p="">

Mama ja maha, vuorokausia takana 241. Kummalla puolella maha teidän mielestä on?

Nyt oon siis koulussa jälleen. Viikko täynnä näyttöjä ja muuta ohjelmaa. Tänään lastattiin hevosta näyttävästi, meni sekin läpi. Olishan se tosin tällä kokemuksella ollut noloa jos olis tehny jonkun kardinaalimogan hevosen lastaamisessa niin että olis ton näytön ryssiny! Huomenna on näyttövapaata, sitten oliskin tallia, hevosesta huolehtimista, tavanomaisia sairauksia ja muuta mukavaa. Vaikka oonkin elämässäni esiintynyt erinäisten ihmisten edessä, en siltikään ole tollaisissa tilanteissa mitenkään luonteva. Ajatus takkuaa ja puhe takeltelee. Vielä kun on itsetunto näin pohjalukemissa, oma ruho ihan köppänä ja joka paikkaan sattuu, on se hitusen vaikeaa esittää asiantuntijaa...

Ruholle yritän K-O-K-O-A-J-A-N tehdä jotain... Uskokoon ken tahtoo, mä kävin tänään salilla! :D :D