Hyvää synttäriä Vappu!

Hevoseni täyttää tänään 16 vuotta. Onnea :)

Itse istun koneella ja mietin kevättä ja tulevaa. Rakas nukkuu. Koira nukkuu. Kissa nukkuu.

Näin meillä, usein. Heillä on hommansa, he väsyvät.

Mulla ei, mä vaan mietin.

Onneksi on ystävät. Ne vetää usein mut suosta vaikka eivät tajuaisi mun edes olevan sielä.

Random kuva, sillä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Paitsi siinä on mulle tärkeitä ihmisiä, kun tarkkaan katsoo. Eläimiäkin, mähän olen tämmöinen tunnevammainen, eläimet ensin.

Ihmetystä

Pitäis siivota, käyttää Koffi, laittaa ruokaa, pedata sänky, käyvä porukoilla... en vaan saa aikaseks.

Kateus kaikkia kohtaan kalvaa sisintä, vaikka yritän ulkopuolelle näyttää että olen iloinen heidän puolesta.

Musta tuntuu että en ikinä tavoita mitään haaveilemaani. En ikinä...

Tunnen epäonnistuneeni täysin.

Miten tällaiset fiilikset nyt yhtäkkiä on esillä? Ja aivan päivän selvinä? Voin ihan rehellisin mielin myöntää kadehtivani kaikkia läheisiäni. Enkä omasta elämästäni löydä kovinkaan paljoa asioita jotka pitävät mut vielä täällä, suhtkoht järjissäni. Onhan niitä, pakkokin olla, koska muutne olis pyyhe jo kehässä.
inhottavinta tässä on se, että en osaa tästä sano kenellekään mitään.

Kissan päivät, jo koiran elämää. Auttaiskohan sekään... Tossa noi mun kiintopisteet nyt kaikesta huolimatta on <3

Vauvani 1 vuotta!

Koffi hoiti ihan itse ton synttärikynttiläpuolen. Ihmettelin että mitä se järsii, ja kuinka ollakaan, lattialla, aavistuksen syyllisen näköisen koiran vieressä oli puoliksi syöty PartyLite kynttilä, laventeli. Joko kundi kaipasi vähän rauhoitusta tai hengityksen raikastusta :) Mene ja tiedä, mutta pääsinpäs näpäyttämään kotona että onneks on mamma taas ostanut kallita PartyLitejä eikämitään taviksia, PartyLitet kun on vaaratonta parafiinia!!! Siihen Rakas kyyllä kuittas että jos neiti viitsis korjata jälkensä, ei olis kynttilät koiran saatavilla... :D

Niin se vuosi vierii... Koffi täyttää tänään vuoden, ja Rakkaan kanssa tossa mietittiin että mitä se oikein osaa, kun se on jo "aikuinen"... Paljon pieniä juttuja jotenkin ja muutaman pienen jutun hyvin. Kyllä mä uskaltaisin sanoa että aika hyvin olen tuon nuorikon kouluttanut, ja ihan itse. :)

Päivääkään en vaihtais pois. Mua välillä pelottaa kun tuntuu siltä että rakastan tota karvakasaa enemmän kuin mitään. Mä en kestäisi jos sille jotain sattuisi. Onko tämmöisen tunteminen edes normaalia? Kysessähän on "vain koira"! Jo tonne blogini alkuteksteihin kirjasin sen meilin, missä kerrotaan mun mielestä niin hyvin koiran syvin olemus, ja elämisen tarkoitus. Sehän on pelkkää puhdasta rakkautta.

Kun sitä rakkautta osaisi ja jaksaisi jakaa tasapuolisesti myös muille. Välillä vaan väsyttää, niin että mustakin tulee hankala, vaikka en sitä haluaisi, helvetin hankala...

Hyvää vuotta 2010!

She will be mine! <3

Ja muita suuria uutisia!

Keväällä musta tulee elämäni ensimmäisen kerran virallinen hevosen omistaja, kovasti jännää. Ajatus kutkuttaa mahanpohjaa ja saa suupielet ylös joka kerta kun se pälkähtää mieleen. On se kumma miten pelkkä ihana ajatus saa ihmiseen lämpimän olon ja iloisen mielen. Tällä ololla jo ratsastetaan kauas, vaikka itse ratsu multa lähteekin maaseudun rauhaan ja useiden satojen kilsojen päähän. Mutta trust me, tämä on järki ratkaisu, kaikkien kannalta.

Mitäs muuta elämään. Suuret tuulet puhaltaa, niin kun jo loppuvuonna uhkailinkin. Blogilupaukseksi uudelle vuodelle teen sen että opettelen siirtämään kuvat mun kamerasta tänne, jos tänne eksyisi joku lukijakin ja kuvien ihmettelijä. Muutenkin olen päättänyt päivittää elämäni kuvioita uteilaille urkkijoille useammin. Innostuin ystäväni www.chilila.blogspot.com blogin uudesta noususta ja uloasusta taas miettimään omaa blogiani. Täällähän tämä, pieni ja yksinäinen. Nyt laitetaan tähän blogiin, tähän eukkoon ja tähän halvatun nyyhkimiseen menneeseen elämään vauhtia!

Vauhdikasta kevättä jokainen nolla lukijaani!! :D:D

Päivitys!

Kesä meni. Siitä muistona pari kuvaa, Poffi ja Poni.

Syksykin meni.

Talvesta tuntuu tulevan märkä.

Pieni koiranpoikanen ei ole enää niin pieni, mutta pillastui ensilumesta täysin! Lupaan lisätä kuvia, koska kerrankin otin kameran mukaan, vaikka laatu onkin mitä vaan voi kuvitella kun yhdistää nakkisormet, 9kk seonneen borderin ja yön valon :)

Henkilökohtaisella rintamallakin on vaikka mitä uutta. Ensi vuosi tulee olemaan elämäni ehkä jännittävin! Voi kun tekisi mieli jo kertoa kaikki! Mutta en halua ns. katkaista varsan selkää. Ja tämä EI OLE MIKÄÄN VIHJE! :D:D Varsa-asian kaikki jo varmasti tietävätkin ;)

Kavereita!

Koffi, ja Koffin ehkä paras kaveri Esa. Tämän kuvan ottamishetkellä oli Esa luonamme ekaa kertaa kylässä. Voi vitä ärinää, ähkinää ja murinaa kun nämä kaksi (joilla on 2 viikkoa ikäeroa) pääsevät temmeltämään. Kyllä siinä väliin hihat palaa koiralta jos toiselta (ihmisiltä? ehei...), mutta aina ollaa lopulta sopuun päästy!

Pikku Prinssini!

Hirveästi on pikku mies kasvanut tästäkin kuvasta, mutta oli niin söpö että oli pakko laittaa! On herralla herran elkeet :)

Olen elänyt blogitonta aikaa jostain syystä, päivät vaan täyttyy askareista ja muusta. Voi siis olla että seuraavat päivitykset ei ole mitenkään kronologisessa järjestyksessä, jos nyt saan päiityksiä ollenkaan aikaiseksi! :)