Matkaa tehdään sateessa... itsehän en pystynyt erinäisistä syistä kuskina toimimaan, siksi pysyinkin kuvaamaan. Kiitos Ystävä että lähdit mua ajeluttamaan lomalle. Oli kivaa!
AALTOJA! RUMAR! eikun ALMAS! Siis me kutsutaan tätä Rumarin rannaksi, vaikka oikeastaan tää on Almas, mutta lähellä rumarin kylää. Maailman ihanin biitsi, ei mitään palveluita ja samat kesäasukkaat vuodesta toiseen. Ranta on siis yksityinen ja tiestä rannalle käydään kovaa vääntöä saarelaisten kesken. Me onneks voidaan ajella sinne suhteellisen hyvin mielin kun melkein alkuasukkaita ollaan ;)
Oli pakko testata Rakkaa kameran digitaalizuumia, ei huono ollenkaan. Tää kyseinen majakka on arviolta hyvin kaukana rannasta ja yllättävän selkeän kuvan siitä sai vaikka koeotoksia pitikin madoliinikäden ottaa varmaan sata...
Mikäs siellä rannalla aurinkoa palvoessa ja purjeveneitä katsellessa. Siinä silmä lepää kun valkopurjeet lipui ulapalla.
Peto mikä peto. Mä opin uimaan melkein ennen kun opin edes kävelemään. Vähän oli vesi itämeressä vielä kylmää heinäkuun alussa, pakko siellä oli olla, ja ihanaakin se oli!
1 kommentti:
Ihana majakka <3
Koska hän oikein reissuiltaan palaaaa?!
Lähetä kommentti