Elämä vie, nyt tälläkertaa niin että sattumusten seurauksena saan hevoseni takaisin. Ihanaa! Päälimmäisenä on ajatus siitä miten ihanaa elämä tuon Mammulin kanssa on. Rentouttavat maastoretket, hellät hetket tallissa, kuran kuopsutus aurinkoisella tallipuhalla, kevään ensimmäiset ruohon, laukkaa lumisella pellolla, onnistumisen tunteet koulutreenissä, syksyn ruska... kaikki tämä joka oli jo osa mun elämääni, mutta josta jouduin hetkeksi luopumaan.
Näiden haavekuvien ylle leijuu kuitenkin pilvi... Mistä tallipaikka? Millä rahalla? Ei mulla vieläkään ole vakituista työtä... Entäs kun kengittä pitää, millä maksan? uudet varusteet? Satulakin pitää ostaa. Paniikki! Miten tässä käy!?
En tiedä. Valvon illat, herään keskellä yötä. Onko se sittenkin totta että huoleton on hevoseton? Itsehän sopan keitin jo silloin, kun n. 3 vuotta sitten tämän kultakimpaleen ostin. Mutta miten sen olisi voinut päästää käsistään? Nyt on vaan seuraamukset kannettava.
Puran tuntojani sitten vaikka tänne, ei tätäkään varmaan enää kukaan edes lue :D
3 kommenttia:
Lukeepas! :D Mitä, missä vaiheessa V on sulta ylipäätään lähtenyt :O
Hui! Salainen stalkkeri :)
V on ollu nyt ylläpidossa superhyvässä paikassa kun mä jäin toimistohomista työttömäks. Sitten oli viel se varsajuttu, joka veti niin hevosen kun omistajan mielen matalaksi, mutta taas olis aika nousta tuhkasta!
Oi, ihana kuulla! Siitä se lähtee, tsemppiä, meikä jää taustalle väijyilemään :)
Lähetä kommentti