Rengastettu ilman rengasta

Nää olis nyt virallisesti kimpassa ♥ minä ja mun hevosmies.
Pitkäperjantaina tuo pystytukkasuokin selässä oleva amatööriratsastaja kysäisi multa josko mentäisi arjen koittaessa sormuskauppaan ja minähän myönnyin tähän ilomielin.
Arki koitti ja mä seison maneesissa opettamassa ihmisille miten voisi ratsastaa ja joku muu ostaa korut ja helyt. Ei tosin mulle. Millähän ajalla sitä kuviteltiin ihan oikeasti lähtevämme valitsemaan sormuksia? Ja millaista sormusta tällainen puolipäiväinen paskalinko voi edes käyttää ettei se huku/likaannu/katkea/hierrä/häiritse tai muuten vaan ole tiellä? Osaanko minä, talleilla ja koiran kanssa päivät remuava ihminen edes kantaa sormusta? No ainakin sellaisen mä tahdon, joten eiköhän sen käytönkin opi.
Kaikenlaista!
Kyllä mä jo aikanani tiesin tuosta ihmisestä että se sen on oltava. Kyllä tälläinen heppatäti tarvii edes puolivillaisen heppasedän rinnalleen, ja mikäs muu tuo mun Rakas oliskaan? Johan sen tosta kuvasta näkee! :D Nykyään Rakas vaan ei kuulema suostu ratsastamaan muilla kun "meidän hevosella", ehkä meidän pitää sitten ostaa mulle uus, ja ukko saa jatkaa tuolla mummonkyydistijällä ;)

Niin, kuvassahan ei toki ole "meidän hevonen", ei kumpikaan, pystytukkasuokki on Riku, hyvä harjoutuskappale, ja tuo toinen, se on mun entinen prisnessani Poni ♥, hän josta bloginikin nimensä sai!