Pitää kääntää uusi lehti. Lexi on poissa, ikävä jäi. Lähtö oli kaunis, olin mukana loppuun asti, rapsutin korvan takaa kun tyttö nukahti omalle paikalle kuusen juurelle, rapsutin edelleen kun sydän lakkasi lyömästä. Kannoin rakkaan ystäväni omaan koriinsa, joka oli kuopassa, jossa vahti nyt nukkuu ja taloa vartioi. Aina.
Nyt on koti tyhjä ja sydän ihan kamalan täynnä kaipausta. Päivä kerrallaan etenen ja ihmettelen.
Kun tulin keskiviikkona kotiin, kaappasin Arton syliin, "Arto Ainutlaatuinen", sanoi Rakas. Ja sitähän se nyt on. On mulla viellä Poni, mutta sekin lähtee kesätöihin kuun lopussa. Sitten mulla ei ole kun aikaa... Meni kesälomasuunnitelmatkin vähän uusiks, syystä ja toisesta. Eli edelleen, mulla on vaan aikaa. Se on mulle vieras ja pelottavakin ajatus. Mulla ei ole mitään velvoitteita, ei kiireitä eikä tekemistä.
Harjoitellaan...
3 kommenttia:
Kaikki sitä toivoo, lisää enemmän parempaa aikaa, kun sitä hiljaa saa, se pelottaa.
Uskon, että käytät aikasi oikein ystävä hyvä. Älä täytä tyhjyyttä vain täyttämisen ilosta. Täytä tärkeillä asioilla. Älä tee vain siksi, koska muutkin tekee. Pysähdy ja mieti, kun siihen on nyt mahdollisuus. Ja aikaa. Minun aikani on ollut aika kotona tytön kanssa. Ja se jatkuukin vielä. Pysähtyneisyys pelotti, mutta nyt en enää pelkää. Ja tunnen paremmin kuin mitään, enemmän kuin koskaan, tarkemmin kuin ikinä; rakkauden, läheiseni, itseni.
Lesnin muistolle. <3
Etköhän sinä tekemistä keksi, olet aina keksinyt. Eikä tekemättömyyskään ole aina pahasta.
Kesä tulee ja nyt sinulla on toivottavasti paremmin aikaa tulla istumaan ilta-aurinkoon kestikeitaaseemme, tai mennään kulttuurimatkalle helsinkiin, tai ihan vaan terassille, tai suomenlinnaan, tai seurasaareen, tai korkeasaareen... Pääkaupunkiseudullakin on paljon upeita paikkoja joihin tehdä päivä- tai iltaretkiä!
Lähetä kommentti