Kävin pitkästä aikaa Imatralla. Oli oikeinkin viihtyisää! Kevät on niin ihanaa aikaa, jotenkin sitä unohtaa talven ja syksyn synkeyden, ja jaksaa nähdä asiat vaan valoisalta kantilta. Onhan mullakin syyni miksi mä Imatralla enää vaan käyn , enkä siellä asu, mutta kummasti ne keväisin/kesäisin unohtuu. :D Oli ihanaa tavata tuttuja, olla ulkona, katsella hevosia ja ennenkaikkea varsoja! Mä rakastuin taas ♥ Vaikka Vapun uusi poikanen onkin ihana, söpö ja pieni, niin jotenkin se Sara mun sydämeen osui jälleen. Mietin että ehkä meillä kuitenkin on yhteinen tulevaisuus...
Nyt on taas opeteltava uuteen arkeen. Poni lähti sunnuntaina laitumen kautta kesäduuniin ja mä löystyin heti. Tuntuu että housujen vyötärö kiristää jo enemmän kun viime viikolla ja liikkuminen on vaikeampaa. Mua ei vain yhtään huvita mennä salille oikomaan jäseniäni, se vaan ei ole mun juttu ei. Jotain pitää kuitenkin tehdä, huomasihan sen jo maanantaina kun olin ollut vaan töissä niin en yöllä saanut nukutuksikaan. Eilen kun kävin tallilla siivoamassa romuni ja juttelemassa tuttujen kanssa, nukuin viime yönä kun tukki.
Tiistaina aamullakin heräsin, kun kuulin kun Rakas tuli kotiin, tänä aamuna vaan haistoin sen tuoksun kun se tuli nukkumaan ja lähentelin peiton alla ;)
Mä tajusin eilen illalla että mä olen ihan koukussa mun mieheen. Se on kamalan pelottava tunne, samalla se on ihan huikaisevan pyörryttävä tunne, parempi kun rakastuminen ja alkuhuuma. Mä en olekkaan eläessäni koskaan tuntenut näin. Samalla kun mun on vaan niin hyvä olla sen kanssa, on mun niin helppoa olla, mutta samalla niin raastavaa. Silloin tajuaa että tää on nyt jotain suurta, suurempaa kun koskaan ennen. Kerrankin mulla on olo että mä oikeasti rakastan. Sitä vaan en ole vielä kyseiselle henkilölle kertonut, en uskalla, pelkään kuitenkin että kupla puhkeaa. Koska mun skeptisellä luonteella ei voi uskoa että tää voisi päättyä hyvin... Vaikka miksi ei vois, miksi nyt ei vosi olla mun vuoro?
Ehkä nyt on . Se jää nähtäväksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti