Hyvä juhla. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja hyvä mieli loppuenlopuksi.Siitä sitten liene alkoikin sade-ja vitutuskausi. Tuntuu että kaikki menee vaikeamman kaavan mukaan. Kesä ei tunnu tulevan millään, aina sataa ja mun mieleni heittää häränpyllyä ja kaikki asiat tuntuu kaatuvan päälle. Mä tahtosin metsään huutamaan. Tuntuu että huutaminen on ainoa asia mikä enää tähän sisällä vellovaan skeidaan auttaa. Jollainhan se on ulos saatava! Fyysinen rasitus ja tuska taitaa olla ainoot mitkä helpottaa henkistä tuskaa.
Paskat musta puhumaan on. Mä osaan vaan huutaa.
Paskat mä voin rakentavaa kritiikkiä kuunnella. Mä vaan loukkaannun ja suutun.
Paskat musta...
Laitoin oheen kuvan 6. minuutin kummitytöstä, siksi kun se saa mut aina hymyilemään, se on ihana! ♥
Muutenkin asianosaiset tietävät että kuva on ajankohtainen, sillä lihaisilla illoilla on usein seurauksia, hyviä ja huonoja.
2 kommenttia:
Sen enempää vitutuksia tai muita ongelmia kommentoimatta, vaikutat selvästi olevan Imatran virkistävän ilman puutteessa! Eli nähdään siellä sitten. :)
(Vähintäänkin siellä on mettää minne huutaa.)
Jepa jee! Kohtahan sielä taas huudetaan metsässä minkä jaksaa ;)
Lähetä kommentti