Kevät on siitä varmaa aikaa että puut alkaa vihertämään, pulsut palaa rannoille, kukat nostaa päätään ja jäääääätävä varsakuume kalvaa ainakin mun mieltä :) (niin, ja toki myös pentukuume!)
Mä olen laskeskellu Oman kiimakiertoja tarkemmin kun omiani ja seurannu Isähevosen pukkihyppytreenejä tarkemmin kun sukulaisten koulumenestystä. JOS Luoja suo, päästään reissuun ehkä jo ens kuun puolella...
Olis taas koulua tarjolla ja täällä Ypäjällä oleminen ei sitten helpota tota kuumetta ei lainkaan. Tänään kun oltiin II-tallissa kuuntelemaan Don Sepon anatomian tietouksia ja arvailemassa mistä mikäkin jänne ja side lähtee ja kulkee synnytti suomentamma tallin perällä pienoisen "tarpaanin". Mä meinasin kyyneleisiin saakka liikuttua kun hän, pieni mies, oli aivan tuore <3 p="">
Jos jo vanhemmatkin varsulit tuotti mulle suunnattomia vaikeuksia keskittymisen kanssa niin entäpä hän?
Mä en ehkä malta odottaa... mä en ainakaan pysty pitämään omana tietonani jokaista varsahaaveeisiini liittyvääkään asiaa. Mä olen aivan myyty noiden pienten, pikkuruikkuisten hevoslasten edessä :)
Kaiken tän ihastelun ja liikutuksen keskellä mä kuitenkin ehkä ensi kertaa kohtasin sen ison palan kurkussa, mikä oman varsan hankintaan liittyy. On sen satamiljoonaa asiaa jotka vaan voi mennä perseelleen. Mä jo ehdin huolestua Äitihevosen hyvinvoinnista, tulevan mahdollisen Lapsihevosen hyvinvoinnista puhumattakaan. Äitihevosen ruokintaahan pitää muuttaa, liikuntaa muuttaa, mites kengitys? Varusteet? Missä se asuu? Missä varsoo? Kuka auttaa jos joku menee pieleen? Kuka maksaa?!
Mä pystyn ehkä seuraavan kerran hengittää normaalisti, ja nukkua rauhallisesti vasta kun mahdollinen varsa on viis.
Vielä on kuitenkin ehkä hiukan varhaista saada vatsahaavaa tästä asiasta. Nyt on vasta kevät 2013, kielot kukkii ja kaikki! Tänä vuonna tapahtuu kyllä paljon, paljon jännää :) nyt mun kyllä vaan on jatkettava noiden pintalihasten kanssa. Voihan erector spinae!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti