Kaksi pientä palleroa

Postaus ilman kuvia, olkaa hyvät!

Oon ihan hirveen ahkerasti yrittänyt saada aikaan hevosta. Mamma siis matkusti oriasemalle, oli samantien kiimassa, siemennettiin ja jo kahden päivän päästä sen sai hakea kotiin. Reipas mummeli-Mamma oli ovuloinut kahdesti, joten kaksoisvarroituksen kanssa lähdettiin kotiin.

Kävin siellä Muoniossa siinä välissä, ennen ultraa. Loma oli oikeinkin kelvollinen. Oli Rakkaan polttarit ja mäkin pääsin harrastamaan koskenlaskua! Pieni ja villi minä löytyi taas laardikerrosten alta kun nauroin pahimmatkin kuohut läpi ihan ääneen! :) Oli siis niiiiin siistii!
Muuten viikko menikin sitten rauhaisasti, perus hommia tehden.

Viikonloppuna oli mun ihanan ja rakkaan He-Man ystäväni polttarit. Kunnon tyttöjenpolttarit pikkutuhminen tehtävine, skumppineen, saunoineen, porealtaineen, brunsseineen ja baareineen. Ihana päivä ihanien ihmisten kanssa. Ilmakin suosi! Arskaa (ja tuulta...) saatiin rajojen verran ja olo oli sunnuntaina sen mukainen että muutakin on otettu kun aurinkoa... ;)

Maanantaina ultrattiin sitten Möhis. Siellä ne kaksi pikkurillinpään kokoista alkiota nojaili ahkerasti toisiinsa. Eläinlääkäri yritti nipistää jo eilen toista pois, mutta ne oli niin tiiviisti yhdessä että se olis ollut turhan riskaabelia. Ahkerat pikku hevosenalkiot.
Päätettiin jatkaa tänään tiistaina sitten uudelleen. Mä tosin tunneihmisenä jo näin ne pienet heppaset siellä mahassa, ja kielsin jyrkästi kaikkia vääräleukoja inhimillistämästä niitä yhtään. Mä olen saatana jo yhden varsan kuopannut... periaatteessa kaks.
Kaksoistiineys ei ole kuitenkaan hevoselle luontaista, eikä suinkaan turvallista. Mulle on kuitenkin toi äiti Hevonen se tärkein tässä diilissä, joten kaikki riskit pitää minimoida! Vaikka tottahan toki mulle olis kaksikin pikku Mammaa tai pikku Mannista kelvannut...

Tänään siis jatkettiin. Alkuun eläinlääkäri jo sanoikin että edelleen ne perkeleet siellä kimpassa killuu, on siis hyvin suuri todennäköisyys siihen että rytäkässä menee kumpikin.
Itsekin kattelin ultrasta että potrasti oli pallerot kasvaneet eilisestiä, nyt jo kunnon sormen pään kokoisia... Olin salaa toivonut että eilisestä häirinnästä suivaantuneena olis toinen poistunut luonnollisesti.
Jatkoimme siis häirintää, eläinlääkäri ammattimaisen vakaasti, mä jalat täristen.
Puolisen tuntia siinä ronkittiin, kunnes lääkäri sanoi että nyt tuntui POKS! Toinen alkio oli puhejennut!! Ja tosiaan, vain toinen! Ultrattiin vielä koko rööristö, ja tosiaan, yksi alkio siellä oli ja sykki. Sitä en tiedä että sykkikö mun iirikset vai se hevosen alkioinen, mutta selvää liikettä mä kuvassa näin.

Nyt "enää" jännitetään torstaihin kun eläinlääkäri tulee jälleen kerran ultraamaan että miten tämä ainokainen nyt voi.
Mulla on varmaan vatsahaava ja ainakin on lompakko tyhjänä kun tän homman kanssa ollaan saatu askarrella taas niin tunteella.
Voi kun loppu menisis nyt hyvin...