Onnea Katti Karvakasa

Arto täyttää tänään 6-vuotta! Iso, ihana Apina-ainutlaatuinen. Toivottavasti olen pystynyt tarjoamaan sille hyvän elämän, ja se on tästä järjestelystä ihan yhtä onnellinen kun minä. Toivotaan meille vielä useita ihania yhteisiä vuosia, pieni Perkeleeni :)

Täällä mä taas valvon... yritin äsken käydä katsomassa tähdenlentoja, ja toivomassa... kyllä mä jonkun näinkin, ja toivon, toivon niiiiin paljon ja hartaasti, yhtä asiaa, yhtä vain.

Seuraavaks mä kyllä toivon saavani unen päästä kiinni... Tässä olis enää kolmisen tuntia aikaa nukkua kunnes pitää nousta ja lähteä viemään Rakasta töihin, näin meillä meidän yhden auton taloudessa. Joustoa on oltava.

Ylihuomena lähdetään Lappiin, autolla, yötä myöden yhden aikaan. Mä ajan alkuun, kun kuitenkin tunnun olevan ihan vireessä, vaikka niin se karma sanelee että sillon olen kuitenki kun nukkuneen rukous, no R on saanu sitten ainaki levätä niin hypätköön puikkoihin.

Turvallista matkaa siis, ja vielä pakko halaus synttärisankarille!

Ei sittenkään, saatana.

Nyt on lupa kiroilla.

Elämä tuntuu menevän taas perseen kautta vituilleen, niin kuin tossa asian reippaana ilmaisin. Kesän aikana on taas vahvuutta koeteltu mun mielestä jo tarpeeksi. Vapun varsa kuoli, sen kanssa sai tehdä niin henkistä kun fyysistäkin toipumistyötä, nyt on Vapun kuitenkin hyvä olla, sillä on uusi koti missä se tuntuu viihtyvän ja siitä pidetään superhuolta, mutta siltikään se ei ole mun lähellä, siellä mihin se kuuluu.

Luulin päässeeni opiskelemaan, mutta ei. Pisteiden laskussa oli kaikenmoista häikkää, joten niin se vaanj tämä blondi jäi rannalle ruikuttamaan.

Mitä mä nyt teen?

Olis niin helppo vaan astua laidan yli ja suistua masennukseen. Joku, en tiedä mikä, pitää mut nyt vielä kuitenkin kiellekkeellä ja estää astumasta alas. Kaukana se ei kuitenkaan ole.

7. kerta kesätöissä

Käväsin Bossiksen kans Imatralla festareilla ja mitään ei otettu :D
Täällä homma etenee tavalliseen tahtiinsa, hepat puskee duunia ja mä luovin välissä. Toki sitä tulee itekin puskettua jonkin verran arjesta poiketen hommaa. Mutta kovin täällä viihtyy, jo seitsemättä kesää peräkkäin.
Omalla kameralla on taas kuvia meiningeistä,joten perinteinen lupasu, tulossa on :D
Käytiin Popsun kans Saimaassa ja tietenkin Louhoksella uimassa. Poppari sai korvatulehduksen, mut maallahan on myös puoli-ilmaiset eläinlääkärit niin korvat on jo kunnossa, jej!
Enää kaks yötä, kolme työntäytteistä päivää ja sitten pakkaan taas karavaanini ja matkaan kotiin. Siel R odottaa ja kaksi tappelevaa kissaa... Oma Abina on kuulema ihan ok, mutt hoito-Jossu sitten taas ei.
Kuinkahan on lämmin vastaanotto tuhlaajatytöllä?

Lentävä rajatapaus

Käytiin Koffin kanssa kasvattitovereiden viehetreeneissä ja hauskaa oli! Jätkä tajus heti mistä on kyse, tarttu vieheeseen kun terrieri (no shit!!!) ja pinkoi perään minkä kintuistaan pääsi! Aikoja ei tullu otettua, joten en sitten tiedä oliko Pops nopea vai mikä, mutta mun silmissä se lensi kun ohjus. Radan reunallakin se vielä kitisi ja vinkui mukaan kun muut meni omia suorituksiaan. Huomas että pikkumies syttyi hommaan! Oli mukavaa nähdä muita borderisteja ja Koffin isäkin. Etekin kuvista näkee ettei omena sitten kuitenkaan ole kauas puusta pudonnut.

Tuli hyvä mieli kun tehtiin taas Popsun kanssa jotain kimpassa, nytkin Koff vielä nukkuu yöuniaan sängyssä, eikä sillä näytä olevan mikään kiire mihinkään.

Tänään tosin lähdetään junamatkalle ja se vetää ainakin mamman hermot piukalle. No, onpa taas jotain yhteisiä seikkailuja edessä!

Uusi koti!

Ekan illan ekat Mumm:it
Mikäs tässä pihalla auringossa kirjoittaessa :)

Meillä on uusi koti. Uudessa kodissa on tuplasti neilöitä verrattuna vanhaan, kaksi kerrosta, sauna ja piha. Pihalla köllötellään hyvän sään sattuessa Arton ja Koffin kanssa, on mulla suunnitteilla saada tohon joku agiharjoituskin laitettua, yksi kerrallaan, kun tilaa enempään ei ole :)

Lähiseudulla on mahtavat treenimaastot, pitäsi vaan aktivoitua ja mennä tekeen enemmän vaikka salajälkeä, kun on ton koiran treenit nyt vähän muuton takia jääny. Ihan tossa vieressä olis semmoinen hiekkakenttäkin, missä tottista ja agiakin (esteitä kun olis) vois treenailla. Mutta mistä mä sen ruoskijan tähän nyt saan? Hävettää oikein kun on toi koira ihan sohvaperuna...

Hyvää synttäriä Vappu!

Hevoseni täyttää tänään 16 vuotta. Onnea :)

Itse istun koneella ja mietin kevättä ja tulevaa. Rakas nukkuu. Koira nukkuu. Kissa nukkuu.

Näin meillä, usein. Heillä on hommansa, he väsyvät.

Mulla ei, mä vaan mietin.

Onneksi on ystävät. Ne vetää usein mut suosta vaikka eivät tajuaisi mun edes olevan sielä.

Random kuva, sillä ei ole mitään tekemistä minkään kanssa. Paitsi siinä on mulle tärkeitä ihmisiä, kun tarkkaan katsoo. Eläimiäkin, mähän olen tämmöinen tunnevammainen, eläimet ensin.

Ihmetystä

Pitäis siivota, käyttää Koffi, laittaa ruokaa, pedata sänky, käyvä porukoilla... en vaan saa aikaseks.

Kateus kaikkia kohtaan kalvaa sisintä, vaikka yritän ulkopuolelle näyttää että olen iloinen heidän puolesta.

Musta tuntuu että en ikinä tavoita mitään haaveilemaani. En ikinä...

Tunnen epäonnistuneeni täysin.

Miten tällaiset fiilikset nyt yhtäkkiä on esillä? Ja aivan päivän selvinä? Voin ihan rehellisin mielin myöntää kadehtivani kaikkia läheisiäni. Enkä omasta elämästäni löydä kovinkaan paljoa asioita jotka pitävät mut vielä täällä, suhtkoht järjissäni. Onhan niitä, pakkokin olla, koska muutne olis pyyhe jo kehässä.
inhottavinta tässä on se, että en osaa tästä sano kenellekään mitään.

Kissan päivät, jo koiran elämää. Auttaiskohan sekään... Tossa noi mun kiintopisteet nyt kaikesta huolimatta on <3