Koulussa, joko se on part 3.

Tällä lähiviikolla päästiin taas asian ytimeen! Kirjaimellisesti. Ylläolevassa kuvassa siis minä ja teamini aloitellaan hevon vasemman etujalan preparointia, tarkoituksena löytää ja kuvata jalan jännejärjestlmä. Alkuun mä mietin että tuskin pystyn edes vieressä katsomaan, mutta alkujärkytyksen jälkeen mähän olin suorastaan tulessa!
Alkujärkytys syntyi siitä kun nostin sulamassa olleen jalan patterilta. Se oli painava, kylmä, oikean tuntuinen ja nitkahti kuolleesti. Se siis ei ollutkaan muovia!
Ei muuta kun kinttu pöydälle ja skalpelli käteen ja nahkoja perkaamaan. Aikaseksi saatiin melko ruma turkislaukku ja naku jalka. Mä olin intona veitsen varressa hela tiden. Oli mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea sieltä kuoren alta ihan oikeasti löytyy, miltä ne näyttää ja miltä ne tuntuu. Olin sen verran innoissani että leikkasin sitten rehvakkaasti ojentajan (extensor) poikki... päätettiin sitten se käikäle kuivattaa ja tehdä siitä maukas sipsi ;)



Leikeltiin esiin pinnallinen- ja syvä koukistajajänne (extensor digitorum superficialis - extensor digitorum profundus) ja niiden motoriikkaa tutkiskeltiin. Yritän saada linkitettyä tänne videon missä esitellään tätä liikettä. Oli muuten melkoisen silmiä avaavaa ja jopa tajuntaa räjäyttävää :)

Etsittiin esiin kaiken tän alta myös hankoside (interosseus medius) ja tutkailtiin sitä huolella. Se on jännän voimakas side. Tarvittiin kome muijaa jotta saatiin side liikkumaan jalassa, hankkari ei jousta oikeastaan lainkaan, vaan venyy kun jalka liikkuu. Kovin napakkaa ja vahvan oloista matskua se on. Mutta, kuten ylemmästä kuvasta näkyy, koostumus on kuitenkin kovin huokoista ja raparperimaista. Leikattiin hankkari poikki niin että ope painoi jalkaa ns. normaaliasentoon ja voi jessus että se napsahti! Naps poikki vaan, kun ihan kevyesti veitsen terällä sitä painoin! Kovin heiveröinen se siis on kun sitä väärin kohtelee. Onneksi hankkari normioloissa on hyvin piilossa puikkoluiden välissä, omassa turvassaan :)

Opiskeltiin me muutakin. Oli aamutallia ja oli tosi opettavaista jakaa heiniä, lappaa paskaa, lakaista käytävää ja tarhata hevosia... yeah right. No tuli sekin tehtyä ja kaitpa sitä hevosten valmentajan täytyy noikin osata. Mutta sitä mä en tajua että käsittääkseni pääsyvaatimuksena on työkokemus, niin minkä Jumalan tähden me käytetään arvokasta opiskeluaikaa johonkin helvatan kakan mättöön?!?
Liibalaaba tunnit vois vaihtaa oikein hyvin eläinlääkintään (vaikka Seppo H. onkin ehkä maailman pelottavin mies) ja hevoshierontaan. Näissä sitä preppausta tarvii ja nää on mielestäni ne tärkeimmät jos miettii tulevaisuutta hevoshierojana.

Viikko (ok, kolme päivää) meni siis kaikin puolin hyvin, vaikka mukana olikin liibalaabaa eikä yhtäkään konia päästy varsinaisesti hieromaan.
Asuttiin hulppeasti "Puolukassa", syötiin hyvin niinku Ypäjällä on tapana ja nukuttiin huonosti ;)
Tästä taas siis laskeutuminen arkeen!