Kaksi pientä palleroa

Postaus ilman kuvia, olkaa hyvät!

Oon ihan hirveen ahkerasti yrittänyt saada aikaan hevosta. Mamma siis matkusti oriasemalle, oli samantien kiimassa, siemennettiin ja jo kahden päivän päästä sen sai hakea kotiin. Reipas mummeli-Mamma oli ovuloinut kahdesti, joten kaksoisvarroituksen kanssa lähdettiin kotiin.

Kävin siellä Muoniossa siinä välissä, ennen ultraa. Loma oli oikeinkin kelvollinen. Oli Rakkaan polttarit ja mäkin pääsin harrastamaan koskenlaskua! Pieni ja villi minä löytyi taas laardikerrosten alta kun nauroin pahimmatkin kuohut läpi ihan ääneen! :) Oli siis niiiiin siistii!
Muuten viikko menikin sitten rauhaisasti, perus hommia tehden.

Viikonloppuna oli mun ihanan ja rakkaan He-Man ystäväni polttarit. Kunnon tyttöjenpolttarit pikkutuhminen tehtävine, skumppineen, saunoineen, porealtaineen, brunsseineen ja baareineen. Ihana päivä ihanien ihmisten kanssa. Ilmakin suosi! Arskaa (ja tuulta...) saatiin rajojen verran ja olo oli sunnuntaina sen mukainen että muutakin on otettu kun aurinkoa... ;)

Maanantaina ultrattiin sitten Möhis. Siellä ne kaksi pikkurillinpään kokoista alkiota nojaili ahkerasti toisiinsa. Eläinlääkäri yritti nipistää jo eilen toista pois, mutta ne oli niin tiiviisti yhdessä että se olis ollut turhan riskaabelia. Ahkerat pikku hevosenalkiot.
Päätettiin jatkaa tänään tiistaina sitten uudelleen. Mä tosin tunneihmisenä jo näin ne pienet heppaset siellä mahassa, ja kielsin jyrkästi kaikkia vääräleukoja inhimillistämästä niitä yhtään. Mä olen saatana jo yhden varsan kuopannut... periaatteessa kaks.
Kaksoistiineys ei ole kuitenkaan hevoselle luontaista, eikä suinkaan turvallista. Mulle on kuitenkin toi äiti Hevonen se tärkein tässä diilissä, joten kaikki riskit pitää minimoida! Vaikka tottahan toki mulle olis kaksikin pikku Mammaa tai pikku Mannista kelvannut...

Tänään siis jatkettiin. Alkuun eläinlääkäri jo sanoikin että edelleen ne perkeleet siellä kimpassa killuu, on siis hyvin suuri todennäköisyys siihen että rytäkässä menee kumpikin.
Itsekin kattelin ultrasta että potrasti oli pallerot kasvaneet eilisestiä, nyt jo kunnon sormen pään kokoisia... Olin salaa toivonut että eilisestä häirinnästä suivaantuneena olis toinen poistunut luonnollisesti.
Jatkoimme siis häirintää, eläinlääkäri ammattimaisen vakaasti, mä jalat täristen.
Puolisen tuntia siinä ronkittiin, kunnes lääkäri sanoi että nyt tuntui POKS! Toinen alkio oli puhejennut!! Ja tosiaan, vain toinen! Ultrattiin vielä koko rööristö, ja tosiaan, yksi alkio siellä oli ja sykki. Sitä en tiedä että sykkikö mun iirikset vai se hevosen alkioinen, mutta selvää liikettä mä kuvassa näin.

Nyt "enää" jännitetään torstaihin kun eläinlääkäri tulee jälleen kerran ultraamaan että miten tämä ainokainen nyt voi.
Mulla on varmaan vatsahaava ja ainakin on lompakko tyhjänä kun tän homman kanssa ollaan saatu askarrella taas niin tunteella.
Voi kun loppu menisis nyt hyvin...

Viherpäivitys

ihan kuulkaas kukkiva Rodo!

Mun pihallani kukkii! Ja vihertää, vaikka olin jo heittäny toivoni siihen että tästä pikkuisesta rivaripihasta saatais ikinä muuta kun mutapainin mm-areena. Nyt on alkukesä hemmotellut tällasia varjoisia ja märkiä pihoja niin että kasvukausi on kuin onkin saatu käyntiin.
Etupihan mä olen jättäny kokonaan hoitamatta. Siellä on edelleen ruukussa kuivahtaneet kanervat :D Visiona oli laittaa amppeliin joku kiva kukka ja portaiden pieleen tomaatti. Visiot jäi toteuttamatta...

Vihdoin ja viimein sain myös sireenin (syreenin?) pihalla kukkaan. Sireeni on yksi mun lapsuuden onnenpaikkojen tuoksuista ja nykyisistä lempi kukista. Mun isän äidin kotitalossa Korppoossa tuoksui aina kesäisin sireenit. Juurikin noita perus liloja. Nytkin jos käyskentelen kyseisen talon, jo melkolailla kutistuneessa "puutarhassa" voin nähdä sieluni silmin meidän sireenimajat ja mansikkabongaukset. Osa niistä vanhoista sireeneistä on siellä edelleen, osa on jo aika korjannut pois. Aina kun jostain kantautuu nenääni sireenin tuoksu, iskee mulle samantien meilleyhtymä kesä. lapsuus, huolettomuus ja vapaus.

Mun kasvimaa, sieltä pilkistää joku vihreä! :D

Viherpeukalouden ohessa mä olen hieroskellu hevosia ihan tosissani, toivottavasti käsiin jää joku muisti aina jokaisesta eläimestä jota pääsee murjomaan. On ollu ihanaa huomata että ainakin mun asiakkaat rentoutuu :) Tiedä sit onko siitä hieronnasta ollu mitään varsinaista terveydellistä vaikutusta, mutta rentoutukeen ja peruslihashuoltoon mä näytän ainakin jo pystyvän! Kyllä nää mun näpit aina löytää eri tuntusia lihaksia ja jokusen lihasrajankin. Pitäs vaan saada väliin joku joka kyselee että missä mä menen ja miksi. Vaikka sitä itse yrittääkin jatkuvasti miettiä mitä tekee (ja tän takia luulen että työ on eksponentiaalisesti raskasta!!!), sitä helposti jää vaan flown mukaan hieromaan.

Tamma on tässä välissä onnistuneesti astutettu. Follikkeleja oli kaksi, molemmat ovuloitu normaalisti ja nyt odotellaan ihan hirveesti ultraa...!!!

Koiran kanssa on vietetty helteitä. Käyty rannalla, vähän metsässä, tavattu kavereita ja nukkua pötkötelty lehtimajassa (koira, en minä).
Ylihuomenna me suunnataankin Muonioon, joten odotettavissa on suurita viileyttä, paljon sääskiä ja hengausta... odotukset on normaalit ;)

Koffis ystävänsä Iineksen ja henkilökunnan kanssa biitsillä.

Jännän äärellä!

♥

Huomenna viedään Mamutti oriasemalle! Mua jännittää niin että ei ole hetkeen jännittäny. TOIVOTTAVASTI kaikki menee hyvin, matka ja itse astutus. Möhis menee samalla opettamaan sulholleen rakkauden salat. Oripoloinen ei ole vielä tajunnut pukille hyppäämisen jaloa taitoa, joten mä lupasin tuoda tämän Puuman näyttämään "kädestä pitäen" mistä on kyse. Näinkin tärkeä rooli jälleen maailman kultaisimmalla hevosella.

Torstaina kävi eläinlääkäri tarkistamassa röörit ja hepan muutenkin. Mamma sai taas paljon kehuja, hampaat oli erittäin hyvässä kunnossa, humma käyttäytyi (tietenkin) esimerkillisesti, raspaukse, ultraukset ym meni rauhoittamatta ja nätisti. Vasemmassa munajohtimessa oli pikkasen nestettä... yksi kystakin näkyi, mutta myös kolme raipasta munasolua :) Mahdollisuudet onnistumiseen siis on! Tosin... no en mä halua maalailla mitään seinille.

Huomenna reissuun! HUI! Palaan asiaan...

kinkidii :D

Rantsukelejä, kesäpäivää ja viidakkoseikkailua

Viidakkoseikkailulla

Olin veljeni pesueen vahtina yhden vuorokauden ja oikeasti nautin. Mina lapseton akka :) Pikkumiehen kanssa käytiin Larun rannassa viidakkoseikkailulla tutkimassa kevään ihmeitä. Välillä oli niin vihreää että silmiin sattui. Linnut lauloi kun olisin ollut jossain Korkeasaaren tropiikissa. Yritin kuvata tätä tunnetta, mutta ei näissä kuvissa mitä sain välity puoliakaan siitä fiiliksestä. Saatiin nauttia keväästä!

Rantapoika ♥

Kunnes tuli kesä! Kesä vaan tipahti kuin taivaasta tänään. Eilen illalla oli jo aistittavissa selkeää kesähegistä, mutta tänään sain ekat kunnon rusketusraidat ja päästiin Koffariinin kanssa rantsuun. Polskittiin vedessä, myös siis mä :) Leikittiin kaverikoirien kanssa ja nautittiin elosta. Oli ihanaa olla näin arkipäivänä tuolla koirarannassa kun saatiin olla hyvinki rauhassa. Poppis haki keppejä, ja käyttäytyi niin enkelimäisen kiltisti että taas sain miettiä että jotain mä ainakin olen elämässäni oikein tehnyt. Mun pieni rakki rakkaani!

 Rantsukeikan perään kävin vielä heittämässä Mamman kanssa lenkin. Eilen ajettiin kunnon hikitreeni kärryillä, niin reipas että sain huljutella koko humman treenin jälkeen kun se oli ihan läpi hikinen. Tänään siis vaan käppäiltiin ja vähän jolkoteltiin, sen mitä Mamuska tahtoi ite mennä. Ei sillä askel kovasti painanut ainakaan kun kotiin mentiin. Raskashan sillä oli taakka kantaa, mutta mun Hevoinen jaksoi urheasti. Eikä se ihan oikeasti kauheen nääntyneeltä vaikuttanut, vaikka tokikin olis ollut meno lennokkaampaa jos kuski olis ollut kevyempi.
Onneks meillä on noi vuokraajat, ne voi sitten harrastaa tota vääntö ja askartelupuolta selästä käsin enemmän sihen saakka kun mun oma kondis on taas ehkä joskus siinä mallissa että kehtaa jotain ratsulta pyytääkin. Siihen saakka mä kävelen, jolkotan ja ajan.

Mamman lauma laitumella

Voihan varsakuume!

Kevät on siitä varmaa aikaa että puut alkaa vihertämään, pulsut palaa rannoille, kukat nostaa päätään ja jäääääätävä varsakuume kalvaa ainakin mun mieltä :) (niin, ja toki myös pentukuume!)
Mä olen laskeskellu Oman kiimakiertoja tarkemmin kun omiani ja seurannu Isähevosen pukkihyppytreenejä tarkemmin kun sukulaisten koulumenestystä. JOS Luoja suo, päästään reissuun ehkä jo ens kuun puolella...
Olis taas koulua tarjolla ja täällä Ypäjällä oleminen ei sitten helpota tota kuumetta ei lainkaan. Tänään kun oltiin II-tallissa kuuntelemaan Don Sepon anatomian tietouksia ja arvailemassa mistä mikäkin jänne ja side lähtee ja kulkee synnytti suomentamma tallin perällä pienoisen "tarpaanin". Mä meinasin kyyneleisiin saakka liikuttua kun hän, pieni mies, oli aivan tuore <3 p="">

Jos jo vanhemmatkin varsulit tuotti mulle suunnattomia vaikeuksia keskittymisen kanssa niin entäpä hän?
Mä en ehkä malta odottaa... mä en ainakaan pysty pitämään omana tietonani jokaista varsahaaveeisiini liittyvääkään asiaa. Mä olen aivan myyty noiden pienten, pikkuruikkuisten hevoslasten edessä :)
Kaiken tän ihastelun ja liikutuksen keskellä mä kuitenkin ehkä ensi kertaa kohtasin sen ison palan kurkussa, mikä oman varsan hankintaan liittyy. On sen satamiljoonaa asiaa jotka vaan voi mennä perseelleen. Mä jo ehdin huolestua Äitihevosen hyvinvoinnista, tulevan mahdollisen Lapsihevosen hyvinvoinnista puhumattakaan. Äitihevosen ruokintaahan pitää muuttaa, liikuntaa muuttaa, mites kengitys? Varusteet? Missä se asuu? Missä varsoo? Kuka auttaa jos joku menee pieleen? Kuka maksaa?!
Mä pystyn ehkä seuraavan kerran hengittää normaalisti, ja nukkua rauhallisesti vasta kun mahdollinen varsa on viis.

Vielä on kuitenkin ehkä hiukan varhaista saada vatsahaavaa tästä asiasta. Nyt on vasta kevät 2013, kielot kukkii ja kaikki! Tänä vuonna tapahtuu kyllä paljon, paljon jännää :) nyt mun kyllä vaan on jatkettava noiden pintalihasten kanssa. Voihan erector spinae!

Saikkuilua

Viidakon tähtöset

Sairastin viikon mittaisen iloisen, ilmeisesti influenssan. Pitää kyllä myöntää että niin kipeitä lihaksia ja niveliä ei hetkeen ole ollu. Itseasiassa olin ihan iloinen kun kuume ponkasi tylös, mä kun alkuun luulin että mä olen taas onnistunu elämänvalinnoilla rikkomaan mun jalkani ja aiheuttamaan itselleni infarktin...

Himassa lepäillessä olis seinät kaatunu päälle ilman Abia ja Koiraa ♥ Kumpikin sairasti mun kanssa vuoron perään sängyssä, sohvalla ja vierashuoneen sohvalla. K:lla kyllä meinas väliin palaa hihat kun vaan möllötettiin, mutta sitten se kurmutti Abinaa ja taas jaksettiin lepäillä.

Viikonloppuna oli aivan mahtavat kelit! Vähäselleen nyppi naista kun piti ottaa rennosti vaikka suuri ravihevonen odotti tallilla, K inisi pihalle ja rakaskin näytti semihapanta naamaa kun ei voitu viettää aikaa koko perheen voimin pihalla. Mä kuitenkin voimieni tunnossa heittelin lumikökkäreitä takapihalla ja siinä arskassa sain ahaa-elämyksen grillikauden avaamisesta! Ei muuta kun ukkokulta kauppaan ja slerssin ostoon, grilli kaivettu pölyn (ja homeen...) keskeltä, grilli tulille ja nam! Mä nautin auringosta ja Rakas hoiti tarjoilun.

tallilla

Kun vähän koin reipastuvani suuntasin teitenkin kevättä haistelemaan tallille. Hain mukaani entisen naapurimme, ja K:n "ex-tyttöystävän" russelityttö Iineksen katselemaan hevosia. Naapurinrouvalla ei ole suurempaa hevoskokemusta ja alunperin tarkoitus oli tarkota kärrykyydit, mutta oman kuntoni vuoksi tyydyttiin vaan ihailemaan hevosia. Iines ei ollut kummemmin moksiskaan hevosista, vaikka ei ole ehkä noin läheltä niitä aikasemmin tavannutkaan. Liekö syy sitten janottavassa vanhassa suolassa? ;) Sen verran ahkeraan nää kaksi ärrieeriä paini ihan niin kuin ennenkin.

Iines

Uusia harrasteita

Sain vihdoin nykäistyä toverini avustuksella hevoselle valjaat niskaan ja kärryt perään :)
Omasta ajoretkestäni on aikaa varmaan kaksi vuotta, ja silloinkin ajoin pikkuruisella setukalla. Mamman viime valjastelukerrasta on kanssa aikaa.... no kauan :)
Onneksi tää hevonen on valjashommissa selkeesti seppä syntyessään! Se ei sanonu mitään kun kasattiin valjaat päälle, eikä tuumannu lainkaan pahaa kun soviteltiin kärrytkin vielä perään. On se vaan niin taitava ♥

Tehtiin lenkki vähän tunnustellen miltä ajohommat maistuu. No Möhikselle maistui! Se paineli korvat pystyssä reippaan eteenpäin. Ei haitannu kengätön tassukaan kun soratiellä vähäsen. Mutta heti kun pohja oli paljasjalkaiselle kelvollinen, siirtyi mun uljas kärryhevonen raviin kun vaan vähän heilautti ohjia. Kura vaan roiskui kun pistetttiin menemään raviksella pari kiekkaa. Tarkoitus oli mennä vaan yks, mutta rakas hurja metsästäjäni pikku K päätti poiketa seurastamme peurojen hajujen perään. Koiraa kun ei näkyny, me Möhiksen kanssa paineltiin vielä pari kiekkaa ja sillä välin oli Koffarikin tullut nolona apukuskin luo, ilman paistia, ryökäle!



Jotenkin hevosen innosta ja olemuksesta näki että se tykkää tosta hommasta. Ei ollu turha hankita noi mun Desperadot ja sulhon lainavaljaat!