Jopas oli Juhannus...

Hyvä juhla. Hyvää ruokaa, hyvää seuraa ja hyvä mieli loppuenlopuksi.

Siitä sitten liene alkoikin sade-ja vitutuskausi. Tuntuu että kaikki menee vaikeamman kaavan mukaan. Kesä ei tunnu tulevan millään, aina sataa ja mun mieleni heittää häränpyllyä ja kaikki asiat tuntuu kaatuvan päälle. Mä tahtosin metsään huutamaan. Tuntuu että huutaminen on ainoa asia mikä enää tähän sisällä vellovaan skeidaan auttaa. Jollainhan se on ulos saatava! Fyysinen rasitus ja tuska taitaa olla ainoot mitkä helpottaa henkistä tuskaa.

Paskat musta puhumaan on. Mä osaan vaan huutaa.

Paskat mä voin rakentavaa kritiikkiä kuunnella. Mä vaan loukkaannun ja suutun.

Paskat musta...

Laitoin oheen kuvan 6. minuutin kummitytöstä, siksi kun se saa mut aina hymyilemään, se on ihana! ♥
Muutenkin asianosaiset tietävät että kuva on ajankohtainen, sillä lihaisilla illoilla on usein seurauksia, hyviä ja huonoja.

Opiskelen kuvien laittoa

Kappas! Opiskelen itse näin ajankuluksi tätä kuvan lisäilyä tänne blogiin. Kiinnostavampi tää varmasi on kun kuvankin saa aikaiseksi. Tässä siis Poni. Ihana ja kultainan tyttöhevonen. Poni on just saanu uuden takin, siinä on vaaleanpunainen reuna! Nyt on Poni siis kesätöissä, kuva ei ehkä sen vuoksi ole kaikkein kesäisin. Mutta näissä kisoissa Poni loisti! Hyppäs 80 cm tupla nollan, vaikka ei mikään estetähtönen varsinaisesti ole. Mutta mun tähtönen kyllä ♥

Miksi mä en osaa ostaa kenkiä?

Luulisi että kengät voisivat olla mun intohimo. Rakastan shoppaamista, rakastan saada uusia asioita, rakasta kaikkea mikä kimaltaa, rakastan että omistan kauniita juttuja. Lihoineni en voi vaatteita shopata, ja olen liian äijä shopatakseni laukkuja, mutta kenkgät, ihanat, kauniit pienet ja herkulliset kengät. Mun jalan kokokin on sopiva 38-40 (totta, laaja skaala, mutta monosta riippuen)joten kenkiähän löytyy. Myönnän, olen tänä KESÄNÄ ostanut itselleni kolmet kengät, mutta mikä perkele siinä on että ne kaikki hiertää?

Kotona on nurkat ja kaapit pullollaan kivoja pikkukenkiä(arvatkaapa kuinka Rakas näistä tykkää...*tsih*), käytän vain ja ainoastaan kulahtaneita mokkakikkeleitä ja risoja lenkkareita. Tänäänkin mulla oli töihin tullessa jalassa kauniit, kiiltävät mustat ballerinat, niissä on koristelu, ja pikku niittejä kärjessä, mutta nyt istun työkoneella SUKAT jalassa... Siksi että sattuu, välillä laitan kengät jalkaan jotta saisin niitä vähän venymään, muokkautumaan mun jalkaani. Illalla pitäsi mennä kaupunglle tyttöjeniltaan (ruokaa, leffaa ja drinkkejä) mutta sukkasillaniko mä siellä kävelen?

No onneksi huomena on Juhannus! Saa rehellisesti olla avojaloin. Pitää muistaa lakata varpaankynnet, sillä hoidetut varpaankynnet on lähes yhtä kauniit kun kengät ;) Tietenkin on luvattu kylmää ja vesisadetta, mutta kaupunki-puutarha-juhannusta se ei haittaa. Me ystävän kanssa grillataan satoi tai paistoi, saunotaan ja juodaan kuplivaista sopivasti! Kukaan ei kuse nuotioon, kaadu teltan päälle, pölli kamoja tai huku järveen. On ihanaa ja turvaisaa.

IHANAA JA TURVAISAA JUSSIA!!!

Sain sähköpostia...

ja kopioin sen nyt tänne koska siinä on ihan kamalasti viisaita sanoja:

Kuusivuotiaan näkemys koiran tarkoituksesta.
Eläinlääkärinä toimiessani minutkutsuttiin tutkimaan erästä Irlannin susikoiraa nimeltä Belker.Koiran omistajat, Ron, vaimonsa Lisa ja heidän pieni poikansa Shane, olivat kaikki hyvin kiintyneitä Belkeriin, ja toivoivat ihmettä. Tutkin Belkerin, ja totesin, että se oli kuolemassa syöpään. Kerroin perheelle, ettemme voineet tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Se voitaisiin tehdä heillä kotona, ja näin saattaa Belker turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä, viimeiselle matkalleen.
Tehdessämme valmisteluja Ron ja Lisa sanoivat, että voisi olla hyvä, ettäkuusivuotias Shane olisi myös läsnä. Heidän mielestään Shane saattaisi oppia jotakin tästä kokemuksesta.
Seuraavana päivänä tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani katsellessani Belkeriä ja perhettä, joka ympäröi sitä. Shane vaikutti niin rauhalliselta silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa, että aprikoin, tiesikö hän mitä oli tapahtumassa. Muutamassa minuutissa Belker nukahti rauhallisesti viimeiseen uneen. Shane vaikutti hyväksyvän Belkerin poismenon ilman mitään vaikeuksia.
Istuimme kaikki hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että eläimet elävät ihmistä niin paljon lyhyemmän ajan. Shane, joka oli kuunnellut hiljaisena keskustelua, virkkoi: "Minä tiedän miksi".
Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi,hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.Hän sanoi:
"Ihmiset syntyvät siksi, että he voivat oppia, miten eletään hyvä elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisilleen, eikö totta?"
Sittenhän jatkoi:
"No siis, koirat tietävät jo tämän, ja siksi niiden ei tarvitse elää niin pitkään."

Elä yksinkertaisesti. Rakasta anteliaasti. Välitä syvästi. Puhuystävällisesti.

Muista: jos koira olisi opettajasi, oppisit monia hienoja asioita.
· Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään.
· Älä koskaan kieltäydy hupiajelusta.
· Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota.
· Ota nokosia.
· Venyttele ennen ylösnousua.
· Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
· Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua.
· Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää.
· Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella.
· Kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa.
· Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi.
· Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta silkasta ilosta.
· Ole uskollinen.
· Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet.
· Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen.
· Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti.

NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ

Itkin kun luin tämän. Se on niin totta. Tähän tahtoisin linkittää kuvan Lexistä, viimeisenä päivänään järven rannalla. Tietämättä mitä on edessä, mutta täysin tietoisena siitä että on elänyt hyvän, täydellisen elämän.

Rauhaa rakas.

Ottakaa ihmiset opiksenne eläimistä, ne tietää asioista enemmän kun arvaattekaan.

Julkisliikenteen varassa

Päätin lainata ajokorttiani posiilille. Nyt olen siis joukkoliikenteen vankkumaton kannattaja.

Tää mun autoton aikakauteni alkoi mitä mahtavimmissa merkeissä, aurinko paistoi lämpimästi kun kesävaatteisillani kävelin ostamaan arvoa matkakorttiin paikalliselta Ärrältä. Mikäs siinä busseillessa ym kun on kesä ja ihanat ilmat, saa samalla aurinkoa!
Tietenkään mun matkakorttini ei toiminut. Aikamme siinä renkattuamme, sanoi täti Ärkkärin että sorry, laite ei vaan lue sitä... Mitäpäs siinä muuta kun junalle, 3.80(!!!!!!!!)kertalippu ja Rautatieasemalle HKL:n palvelupisteeseen korttia uusimaan.
Palvelupisteessä oli oikein mukava täti ja vaihtoikin mukisematta mun kortin uuteen ja samalla sain ladattua edullista aikaa, 25 päivää vain 66,35. Ei bensakaan mitään halpaa ole, mutta ei ole tämäkään, pitää nyt sitte ajella bussilla ja kavereilla niin perkeleesti.
Reippailin siitä sitten metroon, joka ilokseni liikkuu 8 minuutin välein näin kesä aikaan. Mulla tän kaiken seikkailun jälkeen oli ruhtinaalliset 15 minnuuttia aikaa ehtiä töihin. Metro tulikin sitten joskus ja tietenkin puhuin puhelimessa niin aktiivisesti että matkustin Sörkän ohi. Jäin sitten Kalasatamassa pois, eikä siitä pitkä matka tänne duuniin ole kävellä, ilmakin on kun morsian, mutta mun kengät hiertää niin saatanasti että meinas oksennus tulla kun sattuu!!
Nyt on vasemmassa jalassa viisi rakkoa, oikeassa neljä, enkä ihan tarkaan tiedä millähän täältä kotiin pääsen. Steissillä ei ole kiva kulkea avojaloin... enkä mä ihan heti tonne Kurviinkaan paljailla jaloilla himoitse.

Näin siis mun elämässä. Tää on niin mua!

Onneks lauantaina pääsee Mustikoimaan maastoon. Rakas on luvannut mun, kriminaalin, sinne viedä, tiedä mitä meinaa sen aikaa tehdä, mutta on se vaan kulta ♥ Eilenkin on leikellyt Kissalta perskarvat kun Kissalla oli maha löysällä. Siitäkös Kissa riemastui! Ja Rakas kans...
Pitääkin tänään mennä varoen kotiin.... Taksilla varmaan :D