maanantai 16. joulukuuta 2013

15 seconds on fame



Olin eilen aamulla tallilla, piti liikauttaa Mamua ihan ratsain mutta tarhasta tuli sen verran väsähtäneen oloinen emotamma että päätin jättää painon pois selästä ja alkaa itse reippailemaan. Meidän kuntokuurihan on kusahtanut ihan täysin, ainakin mun osalta. Mamma se kyllä jaksaa porskuttaa, eikä eläinlekurinkaan mielestä ole liian lihava tilanteisiinsa nähden. Mutta suuri se on! Eläinlääkäri mietti ihan ääneen että kuinkahan suureksi se mahtaakaan vielä tulla... :D
Muutenkin vauvalla ja äidillä on kaikki hyvin. Napakan potkun sai lääkäri kun kurkkasi masuun toissa viikolla ultran kanssa, joten vaihdikasta vauvaa odotellaan :) Mä olen jo ihan mummokuumeinen!

Niin, eilen siinä Mammaa juoksutellessa huomasin pellon reunalle tulleen jonkun kameran kanssa. En siihen kiinnittänyt sen enempää huomiota ja jatkettiin harrasteitamme. Hevonen juoksi kiltisti kevyessä lumisateessa ja koira tonki ympärillä. Kevyt tuuli pyöritteli hiutaleita kun vielä siihen aikaan oli joku asteen verran pakkasta. Kun lähdettiin tallille takaisin, tuli kuvaaja esittäytymään mulle. Hän oli valokuvaaja ja kuva-artesaani Nina Mönkkönen, joka oli tullut ottamaan tallille poneilla ratsastavista tytöistä joulukorttikuvia heidän pyynnöstään. Nina oli kiinnittänyt huomion meihin pellolla ja kuulema lumoutui meidän tunnelmasta ja antoi kameran laulaa. Hän kysyi saako hän käyttää kuviamme muutamaa kuvaa vastaan ja tottakai mä suostuin! Harvoin, jos ikinä, käy niin hyvää tuuria että paikalle sattuu ammattikuvaaja joka ottaa mahtavia tunnelmakuvia, ja vielä ilmaiseksi!
Ei me tajuttu aamulla edes tukkaa kammata kun ei tiedetty että päästään mallikansioon! :)


Jotta kuuluisuuspäiväni olisi täydellinen, illalla telkkarista tuli vielä Tuuri :D Niin, se parin vuoden takainen jakso jossa meikäläinen valitaan Miss Lumene Catwalkiksi ja Elkku ja Kage harrastaa lypsykilpailemista :D Niihin kisoihin olin jopa selkeästi ehostanut ;)

maanantai 4. marraskuuta 2013

Mama on muuttanut!

Olemme siirtyneet varsomiskotiin :)
Muutto sujui hyvin, hevonen matkusti oikeinkin sievästi, niinkun sen tapoihin kuuluu.
Uusi talli on 20 kilsaa pidemmällä kuin vanha, hitusen kalliimpi, mutta fasiliteetit on erittäin kohdillaan! Mamman hoviin kuuluva henkilö huokaisi lauantai iltana kun lähdettin pois "ihan paikka", ja niin se onkin :)
Karsina on iso
Talli on korkea ja tilava
Vesikarsina lämpimällä vedellä löytyy
Kuivaustilaa on
Kentällä on valot
Iso tarha ei sadekelilläkään ole kuravelliä
Heinät jaetaan 5 kertaa päivässä
Pesukone löytyy
Tavaroille on säilytystilaa
Satulahuone on suuri, siellä on jopa sohva!
jne

Tokikin me viihdyttiin edelliselläkin tallilla hyvin, erittäin hyvin, ja soisin mä lisitata tänne senkin hyviä puolia, mutta siellä vaan ei ollut mahdolista varsoa, joten näin nyt ja olemme tyytyvisiä :)
Mamma voi siis virkeästi, se on täynnä pölläenergiaa joka purkautuu maastossa, kentällä askartelu on sen mielestä täysin turhaa.

Uudet kaverit! Musta on Alke, ruskea on Milo-setä ja pylly kameraan Bampi.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Ahdistus proksimaalis maksimaalis

Koulusta morjens.
On taas menny niin anatomian, kun hieronnankin tunti ihan yli hilseen niin että pölisee. Tänään hieronnassa käytiin läpi niveliä ja mm. kinnertä. Siinäkin yhdessä prkleen kintereessä on sen sata pikkuista luuta jotka "ei ole ihan välttämättömiä osata, mutta hyvä olis kuitenkin". No niin varmasti, kun osais edes yhden.

calcaneu, elikkäs kinner, olkaa hyvä


Meidän ryhmätyöksi tuli kyynärnivel. Siitä pitäs tietää ja ottaa selville KAIKKI lihakset (löysin 13), kaikki, siteen (löysin 4), kaikki luut (vain kolme??) ja sata muuta juttua, mukaan lukien vammat, hoidot, lääkkeet, eläinlääkärilliset hoidot jnejnejne. Kolmen konseptin, tuhannen ärräpään ja muutaman niellyn kyyneleen jälkeen sain paperille aikaseks jotain, huomena nähdän sitten onko siinä tuon taivaallistakaan pointtia.

Nyt yritän unen päästä kiinni. Kurssarin yläkerrassa on ihan kiva nukkua, kämppiskin on tuttu ja sama. Pakko vaan siirtää ahdistuneet opiskeluajatukset tuonnemmas, muuten sanoo aivot huomenna poks!

Piti päästä värittämään, ei päästy :(



keskiviikko 2. lokakuuta 2013

♥ 14.9. ♥





Rakkauden päivä 14.9.2013
Lisää infoa ja kuvia tulee jahka jaksan alkaa setvimään mitkä on julkaisukelposia :D 
Sen mä vaan sanon, että jos naimisiin meneminen on näin ihanaa kaikkinensa, suosittelen sitä lämpimästi jokaiselle! Mulla oli mahtavimmat polttarit, ihanimmat hää. Kiitos! ♥

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Hieno Suomenhevonen

Myöhäiset onnittelut hienoakin hienommalle kansallisrodullemme. Onnekseni saan omistaa yhden näistä jaloista eläimistä. Eniten suurimmaksi onnekseni kohta mahdollisesti kaksi!
Vietin suomenhevosen päivää, eli perjantaita sopivasti tallihommissa. Aamulla 5.30 ylös, kahvit naamariin ja tallille. Pollet aamu-usvassa pihalle ja paskaa mättämään. Ei oikeesti päivä vois paremmin alkaa! Neljän tunnin yöunet kyllä painoi tän akan kehoa sen verran että ei meinannut tulla loppupäivästä mitään.

Nyt on Mamun kanssa treenattu enimmäkseen kärrylenkkejä, vielä kun se mahtuu aisojen väliin :) Ja on siinä toinenkin syy, mutta siitä mä en uskalla vielä puhua sen enempää, koska mun tuurilla tuuletetut asiat jää usein tapahtumatta.... :)

Mamu ♥

Kuva on toissa keväältä. Mamma näyttää niin solakalta, ja huomatkaa sen klippaus! Hän on asunut manesitallilla :)

Uuh... nyt tuntuu olevan mulla rymit ja pakat sekasin. Myönnän rehellisesti että jännittää. Ylihuomenna pitäs mennä kouluun. Tuossa toi tehtäväkansio on levällään ja oon mä ehkä 8 riviä saanut kirjoitettua. En tosin tiedä onko tää 0.57 se paras aika tehdä kouluhommia... Kävin tänään hieromassa yhden valkoisen jättiläisen. Otteet oli suhtkoht hallussa, termistö ei lainkaan. ABC:kin kun oli kotona niin en pystynyt edes tarkistamaan puhuinko mä sille asiakkaalle edes oikeasta lihaksesta. Ainakin oikean näytin, nimi oli varmaan väärin. Mutta kun ajatukset on noissa ens viikon bileissä, niiden järjestelyssä ja muussa. Jos mä pyhästi vannon ryhtyväni superopiskelijaksi kun tullaan reissusta? Ulkomaanreissusta :)

maanantai 19. elokuuta 2013

Pikapäivitys kuvien muodossa

Karsee kiire!
Häitä, häiden valmistelua, puvun sovitusta, töitä, koulua, hierontaa, ripsiä, juhlia, reissuja, tallia, ratsastusta, joogaa, valokuvaajaa, pöytäkarttoja, tunteja maastoa, sormusta, kukkasipuleita... Ja tässä siis vasta osa mun edellisen kahden viikon kalenterimerkinnöistä.

Mutta en mä missään nimessä valita. Tää on ihanaa aikaa vaikka hirveetä hässäkkää :)


 Ehkä riittää...


Käväsin ulkomailla Isän ja Äidin kanssa :D Eli tallinnassa päiväseltään hääjuominkien haussa. Nauratti vaan kun edellisen kerran ollaan kolmisin oltu retkellä -95, silloin Pietarissa, ja sitä ennen about -85 ja sillon Kanarialla. Varsinainen reissuperhe... :D

Apupoika tallihommissa. Toisilla on kiire, toisilla ei :D

Vietettitin ihanien Volkien häät. Tila oli upea, morsian kaunos, sulhanen komea, tarjoilut maukkaat ja tunnelma tosi lämmin. Mä taas vaan ihmettelin mitä ihmettä mä olen tehnyt oikein kun mulla on noin hauska, hysteerinen, kaunis, kiltti, tiivis, rakas ja lämmin ystäväporukka. Onnea "Volk-Man" ♥ 

Ihanat luonnonkukka-asetelmat. Kuvan laatu kamala :)

Kesän 2013 kaunein morsian ♥











tiistai 6. elokuuta 2013

Mun täydellinen kesä jatkuu!

Lomailu jatkui aurinkoisissa merkeissä. Rakkaalla on VIP-Kortti Suomen rauhallisimmille rannoille joissa avomeri on ihan käsillä, ihmisiä ei juuri lainkaan, vesi läpikuultavan kirkasta ja kalliot kuumia. Ah! Siellä suojaisassa kallion kolosessa me vietettiin perheen kesken (-Abi) yksi ihana, aurinkoinen sunnuntai.


Varpaat ja kirkas vesi

Jos joku erehtyi luulemaan että mun rantaelämäni jäinäihin kokemuksiin on hän TÄYSIN väärässä. Ennen Heinäkuun loppua mä en ollutkaan ehtinyt mun rakastakin rakkaimalle rannalle mökille. Mökki viikko olikin eniten lämpimin mies muistiin, siellä me vaan köllöteltiin koko viikko, oltiin Rumarissa, laiturilla, Buffalossa, laiturilla, Rumarissa, Pikkumökissä kahvilla, laiturilla, Stormyrissä, Rumarissa, Hjalmarissa, laiturilla jne lähes jokapäiväistä saunomista unhoittamatta.

Rumarin rannassa, Mieslonkku ja Vaimolonkku ♥

Mun sielu ja mieli lepää mökillä. Onneksi saatiin nauttia upeista päivistä, kauniista illoista ja ihanasta seurasta ja tietenkin toisistamme.

Aurinko laskee mökkirannassa

Kotiinlähtö koitti aivan liian pian... Seuraava viikko jättikin mut sotaleskeksi ja mulla oli suuri suunnitelma tarttua koulukirjoihin ja saada kesätehtäviä valmiiksi. Kyllä mäv aärityskirjan oon avannut, ja vähän sitä lukenut, mutta en mä mitään ole aikaseks saanut. Yhden hevosen kävin hieromassa, joten jotain treeni on kätöset saaneet.
Omakin Mamma on ihan "heitteellä". Se vaan on laitumessa ja paistattelee päivää. Yhtenä päivänä löin sille eteen hitusen puomeja ja verryttyään se alkoi jo venymäänkin. Reipas Rakas ♥ Muuten se on pääasiassa höntsäillyt maastossa. Toivottavasti sillä nyt jonkinsortin peruskunto on olemassa kun talli avaa ovensa. Hieman jännitystä tuo nyt noi tallijärjestelyt... mutta niistä lisää kunhan mä olen edes johonkin järkeen saanut ne mun omassa päässä.

Päässä on nyt muutenkin liikaa asioita. Järjestettävää, sovittavaa, hankittavaa jne.
Luonto antaa parastaan ja mulla tyyliin mätänee marjat pusikoihin. Aika ja organisaatiokyky ei tahdo riittä.

Yhden vadelmasatsin keräsin jälkkäriksi kun menin Mutsille syömään.

Viime viikonlopun veikin sitten mun POLTTARIT! Ihanaa oli!!! Niistä lie tarkempi selonteko sitten myöhemmin ;)

Portti polttareiden päätepisteeseen ;)








torstai 18. heinäkuuta 2013

Ei kesää ilman Imatraa

Mun Pojat Saimaan äärellä 


Niin se tämä eukko taas tänäkin kesänä pakkasi kimpusnsa ja kampsunsa ja matkasi Imatralle kesätyöhön. Oli muuten laskujen mukaan 10. kesä siellä, sitä onneksi sitten myös taiteilijajuhlin muistettiinkin. Niistä juhlista sais vaikka oman stoorin jos niinkseen, mutta jääköön se tällä kertaa... :D

Aloitin tän vuoden "komennukseni" hieman tutusta poiketen. Meidän oli tarkotus Rakkaan kanssa viettää parisuhdeloppuviiko Saimaan kylpylässä. Päästiin me jonkin verran kylpylän antimista nauttimaan, mutta perkeleen kesäflunssa imi sen suurimman hurmion mukanaa.
Allifal, huone oli viihtyisä, sänky pehmeä, ruoka hyvää (ekan aamun puhelinsoitto eläinlääkäriltä joka vahvisti Mamun olevan tiine oli parasta!!!!! ♥ ), vesi lämmintä, siideri kylmää ja seura mitä rakkain. Mikäs siis siellä kölliessä.

Juhannusta juhlittiin Einolassa. Meno mukavaa, melko rauhaisaa ja hyvä niin. Louhoksella otettiin arskaa urakalla, grillattiin siis niin eväksiä kuin itseämme. Mitä muuta sitä suomalainen voi Juhannukselta toivoa kun lämmintä säätä, hyvää ruokaa, seuraa ja juomaa!

Nää on sit farenhetejä, eikä EDES suoraan arskassa...

Työrupeama alkoikin sitten suhteellisen lämpösissä tunnelmissa. Teholeiri vedettiin hikisesti, mutta kunnialla läpi. Koko viikon riitti hillitöntä arskaa, julmettua lämpöä ja... asiakkaita... ;) Kyllä musta on vanha tullut kun huumosri tuntuu loppuvan välillä kesken näissä hommissa. Ihan oikeasti mä kyllä tykkään työstäni ihan pipona, mutta joskus tuntuu että rajat kolisee mullakin. Olo kun oli koko viikon sellanen kun olis ollut mopokypärä päässä ja asiakkaat oikeesti hyvin raskaita, niin mietin jo että pitäskö ens kesänä aloittaa ihan junnuleireistä taas :D :D

Ukko unimaassa ♥

Seuraava leiri olikin sitten paaaaaljon mukavampi. Eikä edes pelkästään sen takia että ihana, rakas ystäväni vuosien takaa tuli meille leiriläiseksi. Jotenkin alkuun oli hassua että hyvä ystävä on asiakkaiden joukossa, mutta uskoakseni saatiin leiri kaikin puolin toimimaan. Vanha tuttukin ystävälleni löytyi hevosten joukosta. Melkeinpä voisin sanoa että Ponilla on ollut suurikin osa siihen että ystäväni aloitti tän kuninkaiden jalin vuosien tauon jälkeen uudelleen. Go Poni!!! ♥

Siinä ne reenaa :)
Yhtään kertaa en duunikomennuksen aikan itse kiivenny hevosen selkään... Ehdin mä kuitenkin töiden lomassa vähän käydä ulkoilemassakin, tapaamassa tuttuja ja ystäviä. Kävin Lappeenrannassa kääntymässä ja Kulmilla juhlistettiin Imatra Big Band- Festivaalia asianomaisin menoin. On sitä itsellään vaan sellanen olo että vaikka väliin rankalta toi tuntuukin, on koti-ikävää, aurinko paahtaa, on kiire jne niin ei kesää ole ilman Imatraa :) 

Duunikaverit alkamassa uskollisesti hommiin.

Kesän makuja kummitytön pihassa.




tiistai 18. kesäkuuta 2013

Kaksi pientä palleroa

Postaus ilman kuvia, olkaa hyvät!

Oon ihan hirveen ahkerasti yrittänyt saada aikaan hevosta. Mamma siis matkusti oriasemalle, oli samantien kiimassa, siemennettiin ja jo kahden päivän päästä sen sai hakea kotiin. Reipas mummeli-Mamma oli ovuloinut kahdesti, joten kaksoisvarroituksen kanssa lähdettiin kotiin.

Kävin siellä Muoniossa siinä välissä, ennen ultraa. Loma oli oikeinkin kelvollinen. Oli Rakkaan polttarit ja mäkin pääsin harrastamaan koskenlaskua! Pieni ja villi minä löytyi taas laardikerrosten alta kun nauroin pahimmatkin kuohut läpi ihan ääneen! :) Oli siis niiiiin siistii!
Muuten viikko menikin sitten rauhaisasti, perus hommia tehden.

Viikonloppuna oli mun ihanan ja rakkaan He-Man ystäväni polttarit. Kunnon tyttöjenpolttarit pikkutuhminen tehtävine, skumppineen, saunoineen, porealtaineen, brunsseineen ja baareineen. Ihana päivä ihanien ihmisten kanssa. Ilmakin suosi! Arskaa (ja tuulta...) saatiin rajojen verran ja olo oli sunnuntaina sen mukainen että muutakin on otettu kun aurinkoa... ;)

Maanantaina ultrattiin sitten Möhis. Siellä ne kaksi pikkurillinpään kokoista alkiota nojaili ahkerasti toisiinsa. Eläinlääkäri yritti nipistää jo eilen toista pois, mutta ne oli niin tiiviisti yhdessä että se olis ollut turhan riskaabelia. Ahkerat pikku hevosenalkiot.
Päätettiin jatkaa tänään tiistaina sitten uudelleen. Mä tosin tunneihmisenä jo näin ne pienet heppaset siellä mahassa, ja kielsin jyrkästi kaikkia vääräleukoja inhimillistämästä niitä yhtään. Mä olen saatana jo yhden varsan kuopannut... periaatteessa kaks.
Kaksoistiineys ei ole kuitenkaan hevoselle luontaista, eikä suinkaan turvallista. Mulle on kuitenkin toi äiti Hevonen se tärkein tässä diilissä, joten kaikki riskit pitää minimoida! Vaikka tottahan toki mulle olis kaksikin pikku Mammaa tai pikku Mannista kelvannut...

Tänään siis jatkettiin. Alkuun eläinlääkäri jo sanoikin että edelleen ne perkeleet siellä kimpassa killuu, on siis hyvin suuri todennäköisyys siihen että rytäkässä menee kumpikin.
Itsekin kattelin ultrasta että potrasti oli pallerot kasvaneet eilisestiä, nyt jo kunnon sormen pään kokoisia... Olin salaa toivonut että eilisestä häirinnästä suivaantuneena olis toinen poistunut luonnollisesti.
Jatkoimme siis häirintää, eläinlääkäri ammattimaisen vakaasti, mä jalat täristen.
Puolisen tuntia siinä ronkittiin, kunnes lääkäri sanoi että nyt tuntui POKS! Toinen alkio oli puhejennut!! Ja tosiaan, vain toinen! Ultrattiin vielä koko rööristö, ja tosiaan, yksi alkio siellä oli ja sykki. Sitä en tiedä että sykkikö mun iirikset vai se hevosen alkioinen, mutta selvää liikettä mä kuvassa näin.

Nyt "enää" jännitetään torstaihin kun eläinlääkäri tulee jälleen kerran ultraamaan että miten tämä ainokainen nyt voi.
Mulla on varmaan vatsahaava ja ainakin on lompakko tyhjänä kun tän homman kanssa ollaan saatu askarrella taas niin tunteella.
Voi kun loppu menisis nyt hyvin...

torstai 6. kesäkuuta 2013

Viherpäivitys


ihan kuulkaas kukkiva Rodo!


Mun pihallani kukkii! Ja vihertää, vaikka olin jo heittäny toivoni siihen että tästä pikkuisesta rivaripihasta saatais ikinä muuta kun mutapainin mm-areena. Nyt on alkukesä hemmotellut tällasia varjoisia ja märkiä pihoja niin että kasvukausi on kuin onkin saatu käyntiin.
Etupihan mä olen jättäny kokonaan hoitamatta. Siellä on edelleen ruukussa kuivahtaneet kanervat :D Visiona oli laittaa amppeliin joku kiva kukka ja portaiden pieleen tomaatti. Visiot jäi toteuttamatta...




Vihdoin ja viimein sain myös sireenin (syreenin?) pihalla kukkaan. Sireeni on yksi mun lapsuuden onnenpaikkojen tuoksuista ja nykyisistä lempi kukista. Mun isän äidin kotitalossa Korppoossa tuoksui aina kesäisin sireenit. Juurikin noita perus liloja. Nytkin jos käyskentelen kyseisen talon, jo melkolailla kutistuneessa "puutarhassa" voin nähdä sieluni silmin meidän sireenimajat ja mansikkabongaukset. Osa niistä vanhoista sireeneistä on siellä edelleen, osa on jo aika korjannut pois. Aina kun jostain kantautuu nenääni sireenin tuoksu, iskee mulle samantien meilleyhtymä kesä. lapsuus, huolettomuus ja vapaus.


Mun kasvimaa, sieltä pilkistää joku vihreä! :D
Viherpeukalouden ohessa mä olen hieroskellu hevosia ihan tosissani, toivottavasti käsiin jää joku muisti aina jokaisesta eläimestä jota pääsee murjomaan. On ollu ihanaa huomata että ainakin mun asiakkaat rentoutuu :) Tiedä sit onko siitä hieronnasta ollu mitään varsinaista terveydellistä vaikutusta, mutta rentoutukeen ja peruslihashuoltoon mä näytän ainakin jo pystyvän! Kyllä nää mun näpit aina löytää eri tuntusia lihaksia ja jokusen lihasrajankin. Pitäs vaan saada väliin joku joka kyselee että missä mä menen ja miksi. Vaikka sitä itse yrittääkin jatkuvasti miettiä mitä tekee (ja tän takia luulen että työ on eksponentiaalisesti raskasta!!!), sitä helposti jää vaan flown mukaan hieromaan.

Tamma on tässä välissä onnistuneesti astutettu. Follikkeleja oli kaksi, molemmat ovuloitu normaalisti ja nyt odotellaan ihan hirveesti ultraa...!!!

Koiran kanssa on vietetty helteitä. Käyty rannalla, vähän metsässä, tavattu kavereita ja nukkua pötkötelty lehtimajassa (koira, en minä).
Ylihuomenna me suunnataankin Muonioon, joten odotettavissa on suurita viileyttä, paljon sääskiä ja hengausta... odotukset on normaalit ;)

Koffis ystävänsä Iineksen ja henkilökunnan kanssa biitsillä.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Jännän äärellä!








Huomenna viedään Mamutti oriasemalle! Mua jännittää niin että ei ole hetkeen jännittäny. TOIVOTTAVASTI kaikki menee hyvin, matka ja itse astutus. Möhis menee samalla opettamaan sulholleen rakkauden salat. Oripoloinen ei ole vielä tajunnut pukille hyppäämisen jaloa taitoa, joten mä lupasin tuoda tämän Puuman näyttämään "kädestä pitäen" mistä on kyse. Näinkin tärkeä rooli jälleen maailman kultaisimmalla hevosella.

Torstaina kävi eläinlääkäri tarkistamassa röörit ja hepan muutenkin. Mamma sai taas paljon kehuja, hampaat oli erittäin hyvässä kunnossa, humma käyttäytyi (tietenkin) esimerkillisesti, raspaukse, ultraukset ym meni rauhoittamatta ja nätisti. Vasemmassa munajohtimessa oli pikkasen nestettä... yksi kystakin näkyi, mutta myös kolme raipasta munasolua :) Mahdollisuudet onnistumiseen siis on! Tosin... no en mä halua maalailla mitään seinille.

Huomenna reissuun! HUI! Palaan asiaan...

kinkidii :D

tiistai 28. toukokuuta 2013

Rantsukelejä, kesäpäivää ja viidakkoseikkailua

Viidakkoseikkailulla
Olin veljeni pesueen vahtina yhden vuorokauden ja oikeasti nautin. Mina lapseton akka :) Pikkumiehen kanssa käytiin Larun rannassa viidakkoseikkailulla tutkimassa kevään ihmeitä. Välillä oli niin vihreää että silmiin sattui. Linnut lauloi kun olisin ollut jossain Korkeasaaren tropiikissa. Yritin kuvata tätä tunnetta, mutta ei näissä kuvissa mitä sain välity puoliakaan siitä fiiliksestä. Saatiin nauttia keväästä!

Rantapoika ♥

Kunnes tuli kesä! Kesä vaan tipahti kuin taivaasta tänään. Eilen illalla oli jo aistittavissa selkeää kesähegistä, mutta tänään sain ekat kunnon rusketusraidat ja päästiin Koffariinin kanssa rantsuun. Polskittiin vedessä, myös siis mä :) Leikittiin kaverikoirien kanssa ja nautittiin elosta. Oli ihanaa olla näin arkipäivänä tuolla koirarannassa kun saatiin olla hyvinki rauhassa. Poppis haki keppejä, ja käyttäytyi niin enkelimäisen kiltisti että taas sain miettiä että jotain mä ainakin olen elämässäni oikein tehnyt. Mun pieni rakki rakkaani!



 Rantsukeikan perään kävin vielä heittämässä Mamman kanssa lenkin. Eilen ajettiin kunnon hikitreeni kärryillä, niin reipas että sain huljutella koko humman treenin jälkeen kun se oli ihan läpi hikinen. Tänään siis vaan käppäiltiin ja vähän jolkoteltiin, sen mitä Mamuska tahtoi ite mennä. Ei sillä askel kovasti painanut ainakaan kun kotiin mentiin. Raskashan sillä oli taakka kantaa, mutta mun Hevoinen jaksoi urheasti. Eikä se ihan oikeasti kauheen nääntyneeltä vaikuttanut, vaikka tokikin olis ollut meno lennokkaampaa jos kuski olis ollut kevyempi.
Onneks meillä on noi vuokraajat, ne voi sitten harrastaa tota vääntö ja askartelupuolta selästä käsin enemmän sihen saakka kun mun oma kondis on taas ehkä joskus siinä mallissa että kehtaa jotain ratsulta pyytääkin. Siihen saakka mä kävelen, jolkotan ja ajan.

Mamman lauma laitumella



maanantai 20. toukokuuta 2013

Voihan varsakuume!



Kevät on siitä varmaa aikaa että puut alkaa vihertämään, pulsut palaa rannoille, kukat nostaa päätään ja jäääääätävä varsakuume kalvaa ainakin mun mieltä :) (niin, ja toki myös pentukuume!)
Mä olen laskeskellu Oman kiimakiertoja tarkemmin kun omiani ja seurannu Isähevosen pukkihyppytreenejä tarkemmin kun sukulaisten koulumenestystä. JOS Luoja suo, päästään reissuun ehkä jo ens kuun puolella...
Olis taas koulua tarjolla ja täällä Ypäjällä oleminen ei sitten helpota tota kuumetta ei lainkaan. Tänään kun oltiin II-tallissa kuuntelemaan Don Sepon anatomian tietouksia ja arvailemassa mistä mikäkin jänne ja side lähtee ja kulkee synnytti suomentamma tallin perällä pienoisen "tarpaanin". Mä meinasin kyyneleisiin saakka liikuttua kun hän, pieni mies, oli aivan tuore <3 p="">


Jos jo vanhemmatkin varsulit tuotti mulle suunnattomia vaikeuksia keskittymisen kanssa niin entäpä hän?
Mä en ehkä malta odottaa... mä en ainakaan pysty pitämään omana tietonani jokaista varsahaaveeisiini liittyvääkään asiaa. Mä olen aivan myyty noiden pienten, pikkuruikkuisten hevoslasten edessä :)
Kaiken tän ihastelun ja liikutuksen keskellä mä kuitenkin ehkä ensi kertaa kohtasin sen ison palan kurkussa, mikä oman varsan hankintaan liittyy. On sen satamiljoonaa asiaa jotka vaan voi mennä perseelleen. Mä jo ehdin huolestua Äitihevosen hyvinvoinnista, tulevan mahdollisen Lapsihevosen hyvinvoinnista puhumattakaan. Äitihevosen ruokintaahan pitää muuttaa, liikuntaa muuttaa, mites kengitys? Varusteet? Missä se asuu? Missä varsoo? Kuka auttaa jos joku menee pieleen? Kuka maksaa?!
Mä pystyn ehkä seuraavan kerran hengittää normaalisti, ja nukkua rauhallisesti vasta kun mahdollinen varsa on viis.



Vielä on kuitenkin ehkä hiukan varhaista saada vatsahaavaa tästä asiasta. Nyt on vasta kevät 2013, kielot kukkii ja kaikki! Tänä vuonna tapahtuu kyllä paljon, paljon jännää :) nyt mun kyllä vaan on jatkettava noiden pintalihasten kanssa. Voihan erector spinae!


perjantai 26. huhtikuuta 2013

Saikkuilua

Viidakon tähtöset

Sairastin viikon mittaisen iloisen, ilmeisesti influenssan. Pitää kyllä myöntää että niin kipeitä lihaksia ja niveliä ei hetkeen ole ollu. Itseasiassa olin ihan iloinen kun kuume ponkasi tylös, mä kun alkuun luulin että mä olen taas onnistunu elämänvalinnoilla rikkomaan mun jalkani ja aiheuttamaan itselleni infarktin...

Himassa lepäillessä olis seinät kaatunu päälle ilman Abia ja Koiraa ♥ Kumpikin sairasti mun kanssa vuoron perään sängyssä, sohvalla ja vierashuoneen sohvalla. K:lla kyllä meinas väliin palaa hihat kun vaan möllötettiin, mutta sitten se kurmutti Abinaa ja taas jaksettiin lepäillä.



Viikonloppuna oli aivan mahtavat kelit! Vähäselleen nyppi naista kun piti ottaa rennosti vaikka suuri ravihevonen odotti tallilla, K inisi pihalle ja rakaskin näytti semihapanta naamaa kun ei voitu viettää aikaa koko perheen voimin pihalla. Mä kuitenkin voimieni tunnossa heittelin lumikökkäreitä takapihalla ja siinä arskassa sain ahaa-elämyksen grillikauden avaamisesta! Ei muuta kun ukkokulta kauppaan ja slerssin ostoon, grilli kaivettu pölyn (ja homeen...) keskeltä, grilli tulille ja nam! Mä nautin auringosta ja Rakas hoiti tarjoilun.



tallilla

Kun vähän koin reipastuvani suuntasin teitenkin kevättä haistelemaan tallille. Hain mukaani entisen naapurimme, ja K:n "ex-tyttöystävän" russelityttö Iineksen katselemaan hevosia. Naapurinrouvalla ei ole suurempaa hevoskokemusta ja alunperin tarkoitus oli tarkota kärrykyydit, mutta oman kuntoni vuoksi tyydyttiin vaan ihailemaan hevosia. Iines ei ollut kummemmin moksiskaan hevosista, vaikka ei ole ehkä noin läheltä niitä aikasemmin tavannutkaan. Liekö syy sitten janottavassa vanhassa suolassa? ;) Sen verran ahkeraan nää kaksi ärrieeriä paini ihan niin kuin ennenkin.

Iines











perjantai 19. huhtikuuta 2013

Uusia harrasteita



Sain vihdoin nykäistyä toverini avustuksella hevoselle valjaat niskaan ja kärryt perään :)
Omasta ajoretkestäni on aikaa varmaan kaksi vuotta, ja silloinkin ajoin pikkuruisella setukalla. Mamman viime valjastelukerrasta on kanssa aikaa.... no kauan :)
Onneksi tää hevonen on valjashommissa selkeesti seppä syntyessään! Se ei sanonu mitään kun kasattiin valjaat päälle, eikä tuumannu lainkaan pahaa kun soviteltiin kärrytkin vielä perään. On se vaan niin taitava ♥

Tehtiin lenkki vähän tunnustellen miltä ajohommat maistuu. No Möhikselle maistui! Se paineli korvat pystyssä reippaan eteenpäin. Ei haitannu kengätön tassukaan kun soratiellä vähäsen. Mutta heti kun pohja oli paljasjalkaiselle kelvollinen, siirtyi mun uljas kärryhevonen raviin kun vaan vähän heilautti ohjia. Kura vaan roiskui kun pistetttiin menemään raviksella pari kiekkaa. Tarkoitus oli mennä vaan yks, mutta rakas hurja metsästäjäni pikku K päätti poiketa seurastamme peurojen hajujen perään. Koiraa kun ei näkyny, me Möhiksen kanssa paineltiin vielä pari kiekkaa ja sillä välin oli Koffarikin tullut nolona apukuskin luo, ilman paistia, ryökäle!



Jotenkin hevosen innosta ja olemuksesta näki että se tykkää tosta hommasta. Ei ollu turha hankita noi mun Desperadot ja sulhon lainavaljaat!

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Normia eloa

Havaitsin että melkein kaikki mun viimeajan postaukset on liittyny kouluun, koulu tehtäviin ja tekemättömiin tehtäviin. Ilmeisesti ne vie mun ajatuksista suuren osan, ja toisaalta hyvä niin. Onhan tässä kuitenkin jokseenkin kyse mun tulevaisuudestani.

Teen mä kuitenkin muutakin kun taistelen tekemättömien tehtävien parissa. Käyn pitelemässä vähän tunteja, mulla on muutama tosi ihana ja motivoitunu oppilas, niiden kanssa on oikeesti superia puuhastella :) Hieroskelen heppoja,hoidan paperiasioita. Yritän siivota himassa ja pitää Rakkaan ravinnossa.
Väliin me Koffin kanssa myös harrastetaan aksaa.



K on siinä jo melko pätevä, mä aivan paska :D Paskuuteni johtuu pääosin mun paskasta kunnosta. Risojen selkien ja polvien kanssa ei ole kovin notkea, ja muutenkin kun elopaino hipoo kattoja, ei sekään otkeutta helpota. Mutta me pidetään hauskaa, ja ollaan ryhmän sponsoreita alati sairastamalla ;)
meillä on hyvä ryhmä, Iltajuoksut, ryhmän nimi juontaa järkevästä ajastamme, maanantaisin 22-23.30, treenata. Toki täytyy myöntää että joskus toi ajankohtakin on saanut mut pyörtämään lähtöpäätöksen, mutta melkeinpä aina on kaduttanut, koska K oikeesti viihtyy hallilla ja tykkää ihan into kipinänä tehdä noita juttuja. Joten pakkaan reppuun nakit, lelut,m veden ja lenkkarti ja painun "treenaamaan". Ehkä siellä joskus tulee mullekin edes hengstys kun oikein innostun.
Meidän ohjaaja on kovin teoreettinen ja tarkka. Se on hyvä se! koska voishan tätäkin lajia vaan roiskia, mutta mä uskon että siitä saa enemmän irti kun paneutuu eri ohjaustekniikoihin ja reittivalintoihin vähän paremmin. Sieltä saa paljon vinkkejä ihan normaaliinkin arkeen koiran kanssa.
Nyt olis hallitaukoa syyskuulle saakka, joten pitäs olla kovin aktiivinen senkin suhteen että sais tehtyä edes jotain kesän aikana. Me kun ei tosiaankaan kilpailla! :)



Hyvinä välipäivinä mä leikin mun eläimillä! :D Tai ne leikkii mulla, miten vaan. Toi ylempänäkin oleva kuva näyttää melko idylliltä. Ihana kevät hanki, koira hakee keppiä, hevonen seuraa vapaana omistajaansa. Venytellään, herkutellaan, leikitään, jumpataan, pysähdellään, juostaan, kaikkea ihanaa! ♥ Kunnes hevoinen on sitä mieltä että evvk sun leipäs, mä lähden himaan ja kääntyy ympäri ja talsii tyynen rauhallisen himaan, samalla kun minä kipitän perässä ja yritän maanitella sitä kääntymään... Ei menny meidän luonnollisen hevosmiestaidon harjoittelut ihan niinku Strömsössä... Koira tosin kuunteli!!! Hauskaa oli, ainakin mulla, ja ilmeisesti myös koiralla ja voi sitä hevosen onnellistä ilmettä kun se katteli tallin pihalla että mitäs me vasta perästä käsin tullaan paikalle! Mä niin rakastan noita häntäpyllyjä! Ei kait aina kaiken tarvi olla niin vakavaa?

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Day 1.

Tänään se alkaa, ihan virallisesti ja oikeasti. Nimittäin KUNTOKUURI! Siis hevoselle ;)
Päätin eilen "tutor-hierojan" matkassa ollessani että meinaan saada ton mummohevosenkin selkäfileet vielä ylös.
Apuna käytän toki hierotaa, myös oikeanlainan liikunta ja jumppa ja skidisti myös ravinteet. Tavoite on että kun kovasti roivottu vauva alkaa painamaan mahassa, ei se vedä mummelin selkää ainakaan tästä alemmas, vaan kannattamassa on rautaiset lihakset ja synnytyskin sujuu kuin leikki :)

Kas tässä siis alkutilanne:



Ok, jotta hevosen ei tarvi itsekseen treenailla, lupaan mäkin alkaa kumpujumppaan, ihan oikeasti alan. Tavoite on mahtua vaikkapa hääpukuun ja saada itsestä jossain vaiheessa sellainen kuva jonka kehtaa vaikka tänne linkata...

Nyt siis pyydänkin apua, meille kummallekin. Kertokaa hyvät ihmiset KAIKKI mahdolliset hyvät treenivinkit jotta nämä kaksi blondia pääsisisvät tavoitteeseen?
Miten sinä lähisit liikenteeseen?
Ihmisenä?
Hevosena?
Ihmisenä hevosen kanssa?
Hevosena ihmisen kanssa?

torstai 4. huhtikuuta 2013

Koulussa, joko se on part 3.





Tällä lähiviikolla päästiin taas asian ytimeen! Kirjaimellisesti. Ylläolevassa kuvassa siis minä ja teamini aloitellaan hevon vasemman etujalan preparointia, tarkoituksena löytää ja kuvata jalan jännejärjestlmä. Alkuun mä mietin että tuskin pystyn edes vieressä katsomaan, mutta alkujärkytyksen jälkeen mähän olin suorastaan tulessa!
Alkujärkytys syntyi siitä kun nostin sulamassa olleen jalan patterilta. Se oli painava, kylmä, oikean tuntuinen ja nitkahti kuolleesti. Se siis ei ollutkaan muovia!
Ei muuta kun kinttu pöydälle ja skalpelli käteen ja nahkoja perkaamaan. Aikaseksi saatiin melko ruma turkislaukku ja naku jalka. Mä olin intona veitsen varressa hela tiden. Oli mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea sieltä kuoren alta ihan oikeasti löytyy, miltä ne näyttää ja miltä ne tuntuu. Olin sen verran innoissani että leikkasin sitten rehvakkaasti ojentajan (extensor) poikki... päätettiin sitten se käikäle kuivattaa ja tehdä siitä maukas sipsi ;)



Leikeltiin esiin pinnallinen- ja syvä koukistajajänne (extensor digitorum superficialis - extensor digitorum profundus) ja niiden motoriikkaa tutkiskeltiin. Yritän saada linkitettyä tänne videon missä esitellään tätä liikettä. Oli muuten melkoisen silmiä avaavaa ja jopa tajuntaa räjäyttävää :)

Etsittiin esiin kaiken tän alta myös hankoside (interosseus medius) ja tutkailtiin sitä huolella. Se on jännän voimakas side. Tarvittiin kome muijaa jotta saatiin side liikkumaan jalassa, hankkari ei jousta oikeastaan lainkaan, vaan venyy kun jalka liikkuu. Kovin napakkaa ja vahvan oloista matskua se on. Mutta, kuten ylemmästä kuvasta näkyy, koostumus on kuitenkin kovin huokoista ja raparperimaista. Leikattiin hankkari poikki niin että ope painoi jalkaa ns. normaaliasentoon ja voi jessus että se napsahti! Naps poikki vaan, kun ihan kevyesti veitsen terällä sitä painoin! Kovin heiveröinen se siis on kun sitä väärin kohtelee. Onneksi hankkari normioloissa on hyvin piilossa puikkoluiden välissä, omassa turvassaan :)

Opiskeltiin me muutakin. Oli aamutallia ja oli tosi opettavaista jakaa heiniä, lappaa paskaa, lakaista käytävää ja tarhata hevosia... yeah right. No tuli sekin tehtyä ja kaitpa sitä hevosten valmentajan täytyy noikin osata. Mutta sitä mä en tajua että käsittääkseni pääsyvaatimuksena on työkokemus, niin minkä Jumalan tähden me käytetään arvokasta opiskeluaikaa johonkin helvatan kakan mättöön?!?
Liibalaaba tunnit vois vaihtaa oikein hyvin eläinlääkintään (vaikka Seppo H. onkin ehkä maailman pelottavin mies) ja hevoshierontaan. Näissä sitä preppausta tarvii ja nää on mielestäni ne tärkeimmät jos miettii tulevaisuutta hevoshierojana.

Viikko (ok, kolme päivää) meni siis kaikin puolin hyvin, vaikka mukana olikin liibalaabaa eikä yhtäkään konia päästy varsinaisesti hieromaan.
Asuttiin hulppeasti "Puolukassa", syötiin hyvin niinku Ypäjällä on tapana ja nukuttiin huonosti ;)
Tästä taas siis laskeutuminen arkeen!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Ryhtiliike





Mun puhelin on edelleen huollossa... Siis itseasiassa se on valmis, mutta mä en saa sitä sieltä liikkeestä, koska liike on rempassa. Voin kertoa että hieman otti päähän kun ravasin lauantaina tän puhelinasian kanssa ympäri Espoota. Ohessa tuli lauottua muutama totuus kyseisen operaattorin myyjälle jne... Mutta tämä siis syy, miksi kuvia ei juurikaan ole.
Niiiiiin, onhan meillä kamerakin, kaksikin, mutta ne on patterittomia ja niiden piuhat on kateissa.

Valmistelen mökille lähtöä. Ollaan suunniteltu että vietetään siis pääsiäinen landella. Viime vuonna pääsiäisenä oltiin siellä kanssa, poltettiin risuja, otettiin skumppaa auringossa, mentiin kihloihin ym mukavaa :) Nyt on tilattu auraus pihaan asti, mietin saadaanko vettä kaivosta lainkaan, miten mökki lämpiää, saako ovea auki jne. Vähän on eri ilmastot. No hirvipaisti uuniin ja mökkiä lämmittämään, ehkä siitä vielä ihan hyvä tulee ♥
toivon hyvää ilmaa, rentoa menoa ja mukavaa yhdessä oloa.

Pakkaan mukaan koulukamat. Eli menen suoraan kouluun landelta. Tai en suoraan, ensin menen tapaamaan Isähevosta omistajineen ja sitten sieltä kouluun.
Tehtävät on tekemättä,hieronnat hieromatta. Sain sentään haalittua kirjan mistä on alkutenntti ens viikolla. Mä olen nukkunu tosi huonosti ja päässä on kierrelly kokoajan näitä koulujuttuja. Ahdistaa kun jäin näin alussa ihan helvetisti jälkeen. Mun selkä on tosiaan ollu niin heikossa jamassa että en vaan ole pystynyt hieromaan. Jotain ja lukujuttuja oon saanut kyhättyä, että olen mä yrittänyt pysytellä ajassa, mutta en ole palautusvalmiiksi saanut mitään. Pieni ryhtiliike olis poikaa.

Ryhtiliikkeen mä olen jo aloittanutkin. Tällä viikolla on jo neljä opetustuntia, yksi tallivuoro, jooga, agility ja uinti. Ihan jees, ottaen että perjantaina jo poikkastaan viikko ja häivytään landelle. Toistaiseks on aikataulu ja suunnitelma pysynyt, olo on melkoisen reipas huonoista yöunista huolimatta ja jos oikein ajattelen niin ehkä painokin vähän lasku suunnassa. Jej :)
Hierontaopintohinkin oon pääsemässä takasin käsiksi. Olen sopinu että kouluviikon jälkeen alan kulkemaan n. kerran viikossa hierojan matkassa ihmettelemässä. Luulen että tästä saan ihan sairaasti irti, omiin tehtäviin, omaan hierontaan ja kaikkeen.
Olo on melko ryhdikäs siis.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Mä tahdon fillarin!



Mä haluan polkupyörän!
Tajusin yks päivä että olispa kivaa jos kevään tullen vois fillaroida johonkin. Mä haluisin tommosen ihan tavallisen, esim. kolme vaihteisen, tukeva runkoisen ja jämeräpyöräisen tsygän. MIelellään jonkun kivan värisen. Piste.

Niiiiiin, ja hyvää syntymäpäivää minä! Rakas on lahjonu mut pilalle, hemmotellu aamusta saakka, nyt alakerrassa on uponen jalka-spa, joka on I-H-A-N-A, myös käytössä. Kaikkien herkkujen lisäksi sain myös luvan ostaa Mammalle koppakärryt. Ehkä ENITEN siistii! :)
Kavereitakin kävi, sain tulppaaneja, suklaata ja shampanjaa. Mitä muuta sitä ainainen lahiduttaja tarvitsee ♥

Onnea siis minä! Virallinen puumaikä on kuulema saavutettu ;)

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Opiskelua part 2.

Yritystaloutta, kaks päivää, tänään noin puoli seiskaan saakka illalla.
Pitääkö sanoa muuta?

Mun selkä on ollu paskana jo muutenki. En ole kyenny yhtään mihinkään toimeen.
Rakas on ahkerana poikana rempannu mun suosiollisella säestyksellä koko viikonlopun ja mä olen vaan valittanut.
Nyt tulin valittamaan tänne Ypikselle. Pari päivää auditorion megaergonimisilla tuoleilla kuunnelle tiukkaa asiaa verotuksesta, yhtiön perustamisesta jne jne jne tekee vallan herkkua.
Mun pitää vaan varmaan olla kiltti tyttö ja sulkee visusti suu. Mihin tää tästä valittamalla muuttu?

Ah, mä menen nyt kattoo sekaksi telkkaa, sitten voinkin nähdä koko yön unosia osakeyhtiöistä, kommandiittiyhtiöistä, alv:sta ja muista prosenteista. Ei tarvi vieläkään tehdä hevoshommia...

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Hiihtisviikko




Tuli talvilomalle yllättävä käänne. Lähettiin taas tykittää Suomea pohjoiseen. Tuhat kilsaa autossa... Kelit oli pääasiassa kohdillaan, arskaa melkein joka päivä ja perkeleesti pakkasta, aamulla 29, päivällä 8. Koiralla paleli tassut ja mulla laardit. Siltikin pyrittiin killoittelemaan pihalla usemman kertaa päivässä.
Treenasin, tai no ainakin yritin, Koffin kanssa ohjauskuvioita, niin sisällä kun ulkonankin. Enemmän se meni kuitenkin riehumisen piikkiin ja K kattoo mua tyhmänä kun pakitsen sitä niinkin helpoista asioista kun keittiön jakkaran kiertämisstä :D "Mamma, tyhmäkin tän osaa, mikä tässä nyt niin jännää on?" Se kysyy, ja minä taputan käsiä ja hihkun kun on taitava koira... Mä olen ite niin hidas, että menee nää aksahommat K:n kanssa lähinnä tepasteluksi.







Koulujuttuja treenaisin teoriassa. Opiskelin jänteitä ja lihaksia niin että korvat sauhusi. Päähän jäin noin 3 sanaa, ja yksia sia, noin tuhannesta sanasta ja miljoonasta asiasta... Rakaskin oli mulle ihana apu, se teki mulle tukikortteja joiden avulla sitten harjoiteltiin juttuja. Se kyseli ja opasti. Ja lopputulemana Rakas kyllä tietää mikä on kavioluu (phalanx distalis) latinaksi, missä sijaitsee kinner (calcaneu) ja mikä on sesamoidea distalis (sädeluu), mutta mä en ole juurikaan hullua hurskaampi. MITEN OPISKELU VOI OLLA NÄIN HANKALAA!?




Yhden ainokaistakaan tehtävää en ole vielä viime jakson jälkeen palauttanut, palautettuja pitäs tähän mennessä olla joku kolme... Yhdestä tehtävästä olen tehny noin kolmanneksen. Kolme tuntuu olevan joku kirous numero mulla ;) Päätin siis pitää ns. väliviikon. Ens viikolal alan tehtailemaan tehtäviä palautukseen saakka! Ihan varmasti alan! Kun nyt pääsin kotiinkin asti...




Kotimatka Lapista taittuikin sit osittain Ruotsin kautta. Jotenkin heti kun ylitettiin Tornionjoki ja oltiin niinkin kaukana Suomesta kun ehkä kilsa, näytti kaikki niin auvoiselta! On se Ruotsi jännä maa. Bensa on halvempaa, nuuskaa saa myydä, talot on siistimpiä, maisemat hienompia, homot saa mennä naimisiin, geenit on kauniimpia ja kuntosaliyrittäjästä voi tulla kuningas. Mä ajattelin muuttaa Ruotsiin... ;)
Käytiin ostamassa edukasta vinettoa Systembolagetista, tankattiin, ja sain Rakkaankin shoppaamaan Hööksiin! Möhikselle tarttui mukaan otsapanta (bling bling) ja K:lle uusi kaulapanta ja namia ja huopa. Mun hevosRakas olis ostanut Möhikselle jopa uuden ulkopalttoon, mutta ei ollut kokoja. Mikähän siihen on mennyt ♥