Kuka kertoisi mulle miten nää kuvat saa isommiksi? Eihän nää kaksisia ole, ja pääasiassa pelkkää koiraa, mutta kiva kai niitä on katsoa, jos jotain näkis.
Huomena mä (taas) tartun syrjästä kiinni. Nyt on ollu lähiaikana niin jotenkin laahaavaa tää eteneminen että itseäkin haittaa. Ympärillä olevista puhumattakaan. Mua vituttaa herkästi, ja sen huomaa. Tosin on tässä syytäkin ollut. Jotenkin taas sain kokea sen miten onkaan "viisasta" olla aina se kiltti ja mukava ihminen. pisti taas miettimään että koskahan sitä sais kasvatettua itselleen ne kuuluisat munat että ei aina olis se jonka käteen luu jää.
Peruin tänään mm. mun huomisen tunnin. Siis oman, missä ihan mun piti opiskella. Luovutin, koska en usko olevani tarpeeksi hyvä, tarpeeksi kelvollinen. Olen sielä maanrakosessa ja täältä pitäis päästä ylös.
Viime perjantain agi-treenitkin peruuntui kun Koira oli kipeä. Se oli ilmeisesti tallilla syöny liikaa sitä itseään, ja hevosten ruokien jämiä että oli ensialkuun vatsa ihan jänkillä, ja sitten oksensi ja ripuloi. Noh, menetys ei ollu niin kovin suuri kun miellä olis ollu omatoimitreenit. Jotenkin vaan taas iski luovuttaja päälle ja aloin miettimään että kannattaakohan sinne enää edes mennä. On tässä ollu niin paljon sairastamista ja poissaoloja että ollaan joku kahdeksan valovuotta muiden perässä. Jos vaan heittäis hanskat tiskiin ja aloittais joskus toiste...
Hanskat tiskiin aginkin kanssa, johan mä taas ratsastuksessa luouvutin.
