keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Ajatukset kehänkiertäjinä



En mä näköjään muuta enää osaa ajatella, kun sitä että saan taas ripustaa ton kyltin jonnekkin, missä voin sitä ihan ite katsella :)
Tänäänkin tunninpidossa oli vaan mielessä että pian, ihan pian mun hevoinen tulee takaisin. Vähät tunnun välittävän karusta arjesta.

Oli muuten mukava pitää tunteja tänään! Ponit oli ok, ponilapsetkin semi jees, rouvat meni hyvin, ja täditkin tohkeissaan tahkoivat katrillia :) Hevoset käyttäyty niin mallikkaasti ja mä vaan jorailin joululaulujen tahtiin keskellä, nostatti joulumielen kattoon samantien!
Muutama oppilaskin muisti joulujutuilla, joten ehkä mä olen onnistunu hyviä ja mukavia tunteja syksyn aikana pitämään. Yksikin sieltä tätiryhmästä kysyi vastavasten mun tunnille kakkostuntia, se lämmittää aina mieltä. En mä sit kai ihan turhaan aina vaan ja uudestaan tälle alalle palaa :)

tiistai 20. joulukuuta 2011

Hän tulee takaisin!



Elämä vie, nyt tälläkertaa niin että sattumusten seurauksena saan hevoseni takaisin. Ihanaa! Päälimmäisenä on ajatus siitä miten ihanaa elämä tuon Mammulin kanssa on. Rentouttavat maastoretket, hellät hetket tallissa, kuran kuopsutus aurinkoisella tallipuhalla, kevään ensimmäiset ruohon, laukkaa lumisella pellolla, onnistumisen tunteet koulutreenissä, syksyn ruska... kaikki tämä joka oli jo osa mun elämääni, mutta josta jouduin hetkeksi luopumaan.
Näiden haavekuvien ylle leijuu kuitenkin pilvi... Mistä tallipaikka? Millä rahalla? Ei mulla vieläkään ole vakituista työtä... Entäs kun kengittä pitää, millä maksan? uudet varusteet? Satulakin pitää ostaa. Paniikki! Miten tässä käy!?
En tiedä. Valvon illat, herään keskellä yötä. Onko se sittenkin totta että huoleton on hevoseton? Itsehän sopan keitin jo silloin, kun n. 3 vuotta sitten tämän kultakimpaleen ostin. Mutta miten sen olisi voinut päästää käsistään? Nyt on vaan seuraamukset kannettava.
Puran tuntojani sitten vaikka tänne, ei tätäkään varmaan enää kukaan edes lue :D