Rantsukelejä, kesäpäivää ja viidakkoseikkailua

Viidakkoseikkailulla

Olin veljeni pesueen vahtina yhden vuorokauden ja oikeasti nautin. Mina lapseton akka :) Pikkumiehen kanssa käytiin Larun rannassa viidakkoseikkailulla tutkimassa kevään ihmeitä. Välillä oli niin vihreää että silmiin sattui. Linnut lauloi kun olisin ollut jossain Korkeasaaren tropiikissa. Yritin kuvata tätä tunnetta, mutta ei näissä kuvissa mitä sain välity puoliakaan siitä fiiliksestä. Saatiin nauttia keväästä!

Rantapoika ♥

Kunnes tuli kesä! Kesä vaan tipahti kuin taivaasta tänään. Eilen illalla oli jo aistittavissa selkeää kesähegistä, mutta tänään sain ekat kunnon rusketusraidat ja päästiin Koffariinin kanssa rantsuun. Polskittiin vedessä, myös siis mä :) Leikittiin kaverikoirien kanssa ja nautittiin elosta. Oli ihanaa olla näin arkipäivänä tuolla koirarannassa kun saatiin olla hyvinki rauhassa. Poppis haki keppejä, ja käyttäytyi niin enkelimäisen kiltisti että taas sain miettiä että jotain mä ainakin olen elämässäni oikein tehnyt. Mun pieni rakki rakkaani!

 Rantsukeikan perään kävin vielä heittämässä Mamman kanssa lenkin. Eilen ajettiin kunnon hikitreeni kärryillä, niin reipas että sain huljutella koko humman treenin jälkeen kun se oli ihan läpi hikinen. Tänään siis vaan käppäiltiin ja vähän jolkoteltiin, sen mitä Mamuska tahtoi ite mennä. Ei sillä askel kovasti painanut ainakaan kun kotiin mentiin. Raskashan sillä oli taakka kantaa, mutta mun Hevoinen jaksoi urheasti. Eikä se ihan oikeasti kauheen nääntyneeltä vaikuttanut, vaikka tokikin olis ollut meno lennokkaampaa jos kuski olis ollut kevyempi.
Onneks meillä on noi vuokraajat, ne voi sitten harrastaa tota vääntö ja askartelupuolta selästä käsin enemmän sihen saakka kun mun oma kondis on taas ehkä joskus siinä mallissa että kehtaa jotain ratsulta pyytääkin. Siihen saakka mä kävelen, jolkotan ja ajan.

Mamman lauma laitumella

Voihan varsakuume!

Kevät on siitä varmaa aikaa että puut alkaa vihertämään, pulsut palaa rannoille, kukat nostaa päätään ja jäääääätävä varsakuume kalvaa ainakin mun mieltä :) (niin, ja toki myös pentukuume!)
Mä olen laskeskellu Oman kiimakiertoja tarkemmin kun omiani ja seurannu Isähevosen pukkihyppytreenejä tarkemmin kun sukulaisten koulumenestystä. JOS Luoja suo, päästään reissuun ehkä jo ens kuun puolella...
Olis taas koulua tarjolla ja täällä Ypäjällä oleminen ei sitten helpota tota kuumetta ei lainkaan. Tänään kun oltiin II-tallissa kuuntelemaan Don Sepon anatomian tietouksia ja arvailemassa mistä mikäkin jänne ja side lähtee ja kulkee synnytti suomentamma tallin perällä pienoisen "tarpaanin". Mä meinasin kyyneleisiin saakka liikuttua kun hän, pieni mies, oli aivan tuore <3 p="">

Jos jo vanhemmatkin varsulit tuotti mulle suunnattomia vaikeuksia keskittymisen kanssa niin entäpä hän?
Mä en ehkä malta odottaa... mä en ainakaan pysty pitämään omana tietonani jokaista varsahaaveeisiini liittyvääkään asiaa. Mä olen aivan myyty noiden pienten, pikkuruikkuisten hevoslasten edessä :)
Kaiken tän ihastelun ja liikutuksen keskellä mä kuitenkin ehkä ensi kertaa kohtasin sen ison palan kurkussa, mikä oman varsan hankintaan liittyy. On sen satamiljoonaa asiaa jotka vaan voi mennä perseelleen. Mä jo ehdin huolestua Äitihevosen hyvinvoinnista, tulevan mahdollisen Lapsihevosen hyvinvoinnista puhumattakaan. Äitihevosen ruokintaahan pitää muuttaa, liikuntaa muuttaa, mites kengitys? Varusteet? Missä se asuu? Missä varsoo? Kuka auttaa jos joku menee pieleen? Kuka maksaa?!
Mä pystyn ehkä seuraavan kerran hengittää normaalisti, ja nukkua rauhallisesti vasta kun mahdollinen varsa on viis.

Vielä on kuitenkin ehkä hiukan varhaista saada vatsahaavaa tästä asiasta. Nyt on vasta kevät 2013, kielot kukkii ja kaikki! Tänä vuonna tapahtuu kyllä paljon, paljon jännää :) nyt mun kyllä vaan on jatkettava noiden pintalihasten kanssa. Voihan erector spinae!