Mulla on monta kuvaa kotikoneella jotka mielelläni tänne tahtoisin, mulla vaan ei tunnu olevan aikaa olla kotona niin että ehtisin edes kuvan sillon, toisen tällön laittaa. Jotenki nyt töissä istuessa tuli semmoinen olo että pitää näin vuoden loppumetreillä viel jotain kirjoittaa, vähän ikäänkuin summata tapahtunutta niille parille blogilukijallenikin.
On ollu vuosi... Muutin Rakkaan kanssa yhteen, erosin Ponista, hautasin Lexin, koin mini burn outin töissä, löysin Köntin, muutin Köntin ja sen emon elämää ilmeisesti radikaalistikkin.. ja vaikka mitä! Mutta mitään en kadu, en edes Lexin tapausta, vaikka monesti se edelleen on mielessä ja monta kertaa mä olen sen päässäni kelannu yhä uudestaan ja uudestaan... ja tuun varmasti vielä kelaamaan monta kertaa. Mä edelleen kaipaan sitä, tulenkohan mä enää ikinä kokonaiseksi? Mulla on edelleen ihan hirveä ikävä... ♥ ♥ ♥
Toki on mun ystävilleni ja läheisillenikin tapahtunut vaikka ja mitä, mutta ei ole mun asia niitä käydä tänne erottelemaan. Sen vaan tahdon yhteisesti sanoa teille että mä haluan olla edelleen mukana teidän elämässänne, vaikka elämänne viekin minne vaan. Toisella on uusi rakkaus joka vie paljon aikaa, toisella sairaus, toisella harrastukset, toisella uusi ihminen joka ei ole mun makuun, toisella uusi työ, toisella uusi asuinpaikka, eli teilläkin vaikka mitä. Mutta ystävyys,läheisyys, sen tovon säilyvän.
On aika kiittää tästä vuodesta, kiitos siis Ystävät, Rakas, Äiti, Isä, Kissa, Sisko, Veli, kaverit, toverit, Köntti ja kaikki te jotka olette tehneet mulle vuoden 2008. ♥
Nyt jään odottamaan vuotta 2009... Vuosi vaihdetaan Muoniossa, ja mua taas vähän jännittää... ;)
tiistai 30. joulukuuta 2008
maanantai 1. joulukuuta 2008
Rauhallista joulunodotusta!
Joulukuun eka... Mieli mietteitä täynnä. Vuoden loppu vetää mut muutenkin mietteliääks, ja nyt kun tilanteet on hajoamassa käsiin niin sitä miettiin entisä enemmän.Kun vaan sais tietoon että mikä on paras, mikä oikea ratkaisu.
Kerrankin mun sosiaalinen elämä on mallillaan, ihana Rakas, ihania ystäviä muutamia kavereita. Tallilla on kivaa, Arto on sulkku ja perhe, sen arvoa en osaa edes sanoa. Nyt kun kaikki tää on kunnossa niin miksi, voi miksi sitten on työ joka ei toimi!?
Minä jään miettimään sitä, odottamaan ihmettä sillä saralla, tietäen että joulun ihme on tulossa!
Onneksi ei sattunut pahemmin.
Nainen ratissa... Menin töräyttämään oman Kiani edellisen auton persuksiin. Kialle kävi huonoten mutta kuten monet välittävät tahot ovat sanoneet, "se on vain peltiä, sitä saa utta, ihmisiä ei". Itse menin Jorvin kautta kotiin, jossa sain parannella retkahtanutta niskaa ja kipeää päätä päivän. E tiedä menikö työmotiaavio auton myötä,mutta palannut se ei ole. Nytkin kotosalla ihmettelemässä mitä seuraavaksi...Niin, auto on jo ehjä, talvirenkaissa ja katsastettu.
Siivouspäivä
En tiedä miten teillä kissat pestään, mutta meillä ilmeisesti lavuaarissa :DArto pelkää imuria, vaikka meillä on nykyään varmaan markkinoiden hiljaisin masina (Rakas on ihan Apinaa varten sen vaihtanu...<3), pitää kissan päästä imuria piiloon ja tämä on osoittautunut sen vakio paikaksi mutenkin. Miten ikinä voitkaan tehdä ruokaa huomaamatta kissaa??
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)