Tänään kun tulin töihin ajelin ihan vapun kunniaks Kaivarin kautta. Ai että teki mieli jäädä Carusellin tai Ursulan terassille aurinkoa ja kevättä ihmettelemään! Mutta tänne byrooseen se vaan oli tultava. Katselin siinä samalla, vielä kansoittamatonta Ullanlinnanmäkeä ja kaiholla ajattelin menneen ajan vappuja. Sillon pienenä oli jännää kun aattona sai ilmapallon ja jotain krääsää vapputorilta. Vappupäivänä mentiin aina Kaivariin, Faija käväs laulamassa ja me Mutsin kanssa tavattiin niiden tuttuja, sen jälkeen käytiin Finlandia-talolla vappumatineassa ja sitten Dipoliin syömään. Mä söin aina paljon paahtopaistia! :D. Illan kruunasi "kahvit" vanhempieni tuttavien luona.
Nyt on ajat liikaa muutuunu... Ei kukaan taida mulle palloa ostaa, ja ite jos ostaa, on se vähän tyhmää. Vapputorille en uskaltaudu, sielä saa suihkuserpenttiiniä silmään tai skumppakorkista otsaan. Kaivariin en yksinäni mene, se tuskin selityksiä kaipaa, Matineastakaan en tiedä että vieläkö niitä edes järjestetään? Lounaan taidan syödä kotona ja aika on korjannut pois lopun vapunpäivän huveista. Mikä siinä on kun karnevaalitunnelmaan ei oikein tahdo päästä?
On mulla ollut hienoja vappuja lapsuuden jälkeenkin. Myltisllä oli aina ihan oma menonsa, muutamana vuonna olin ystäväni Ariitan mökillä ja pari vuotta on mennyt Imartalla. Nyt vaan jotenki tuntuu että mikään ei innosta, mitään ei jaksa järjestää. Mua kaiketi ahdistaa se että enää ei ole mitään vappu perinnettä. Niin, enään, tai vielä. Exän kanssa yritin sellaisia luoda, mutta exä onkin jostain syystä exä... Nykyinen näyttää olevan töissä aina kun on jotain tapahtumaa, joten luo sitten perinnettä siinä keskenäsi.
Olen siis päätynyt menemään ystävälleni Sannalle syömään. Karnevaalia siitä tuskin saadaan, mutta uskoakseni ihan mukava ilta. Ruoka on varmasti hyvää,juomaksi on ainakin simaa ja seura myös loistavaa, tietenkin! Ehtiihän niitä perinteitä luoda myöhemminkin, vai tulisiko tästä se perinne sittenkin?
Mikäli juhlat menevät mönkään, ei ilmoja tänävuonna siitä voi mitenkään syyttää! Arska paistaa ulkona, sinne pääsyä odottelen siis kieli pitkällä. Vaikka täällä pitääkin ainakin kuuteen odottaa sillä "se yksi mies" saattaa tulla juuri sekunnin yli... *huoh*
keskiviikko 30. huhtikuuta 2008
maanantai 28. huhtikuuta 2008
Ikävä jo viikonloppua!
Täällä kirjoittelee lääketieteellisesti TEREVE ihminen! Eikö sen pitäs olla mukavaa? Kaikkihan me haaveillaan terveydestä ja hyvinvoinnista. Mä vaan kun en voi hyvin. En yletä tyyliin solmimaan kengänanuhoja ja hengästyn juostessani bussiin. Ai mikä mua vaivaa, no LIHAVUUS!
Vaikka oonkin tällainen valtamerialus, on lääkärit sitämieltä että kaikki on hyvin. Tietenkin kun kerran kokeet niin osoittaa... Apua ei saa tämmönen tankki, pitää olla sairaalloisen lihava, ja jos minä en sitä ole niin huh huh....
No ei auta kun taas vaan jatkaa näissä mitoissa. Vaikka kuin tarkkailen mitä syön, liikun ja elän terveellisesti, niin aina vaan kinkkaa vaatteet ja pelissä on vastassa kammotus. Se ei oo kivaa...
Iloisin miettein siis tähänki viikkoon. Kait mua taas alko ahdistaa kun viikonloppuna oli niin ihana ilma ja olis voinu kulkea pikkuvaatteissa jos olis kehdannu. Olin myös katsomassa ystäväni estekisoja, ja tajusin taas niin selvästi että näillä läskeillä mä en ikinä pysty ratsastamaan hyvin. Kehon hallinta vaan ei tule olemaan samaa luokkaa kun normaalipainoisella. Eikä ne valkoiset (tai no minkään muunkaan väriset) ratsastushousut kovin eroottiselta näissä jaloissa ja tällä perseellä näytä!
Sain kuitenkin viikonloppuna siemenet itämään, jos vaikka siinä onnistuisin. Voisin vaihtaa alaa (ah, se olis niiiiiiiin ihanaa...) ja ryhtyä vaikka puutarhuriksi! Kasvihuoneita vaan ei ihan tosta noin vain pystytetä, joten ei musta puutarhuriaKAAN tule... En sitte tiedä että mikä tulee.
Mä haluaisin että olis jo perjantai! En kyllä ymmärrä sitä biisiä "miks ei aina voi olla perjantai, perjantai..." Hitto, jos aina olis perjantai, ei ikinä olis lauantai, olisko vähän kamalaa!? ;)
Kamalasti pohdittavaa taas. Pitäsi varmaan etsiä jostian joku ystävä joka jaksaa kuunnella kun Blondia taas ahdistaa. En vaan aina kehtais mennä ruikuttamaan. Olis kiva jos olis joskus jotain mukavaakin juteltavaa.
Ok, taas mä valitan! :D Ehkä ulospäin en anna sit niin masentunutta kuvaa, Rakaskin tänään ihmetteli että mihin mä sitä lisäenergiaa tarviin. Todennäköisesti se kuitenki tarkotti sitä, kun oon taas viimeyönä nähny jotain action-unia ja riehunu sängyssä niin et toinen ei saanu kunnolla nukuttua... Ilmankos päivisin väsyttää kun yöllä oon toimintasankari! Nih!
Vaikka oonkin tällainen valtamerialus, on lääkärit sitämieltä että kaikki on hyvin. Tietenkin kun kerran kokeet niin osoittaa... Apua ei saa tämmönen tankki, pitää olla sairaalloisen lihava, ja jos minä en sitä ole niin huh huh....
No ei auta kun taas vaan jatkaa näissä mitoissa. Vaikka kuin tarkkailen mitä syön, liikun ja elän terveellisesti, niin aina vaan kinkkaa vaatteet ja pelissä on vastassa kammotus. Se ei oo kivaa...
Iloisin miettein siis tähänki viikkoon. Kait mua taas alko ahdistaa kun viikonloppuna oli niin ihana ilma ja olis voinu kulkea pikkuvaatteissa jos olis kehdannu. Olin myös katsomassa ystäväni estekisoja, ja tajusin taas niin selvästi että näillä läskeillä mä en ikinä pysty ratsastamaan hyvin. Kehon hallinta vaan ei tule olemaan samaa luokkaa kun normaalipainoisella. Eikä ne valkoiset (tai no minkään muunkaan väriset) ratsastushousut kovin eroottiselta näissä jaloissa ja tällä perseellä näytä!
Sain kuitenkin viikonloppuna siemenet itämään, jos vaikka siinä onnistuisin. Voisin vaihtaa alaa (ah, se olis niiiiiiiin ihanaa...) ja ryhtyä vaikka puutarhuriksi! Kasvihuoneita vaan ei ihan tosta noin vain pystytetä, joten ei musta puutarhuriaKAAN tule... En sitte tiedä että mikä tulee.
Mä haluaisin että olis jo perjantai! En kyllä ymmärrä sitä biisiä "miks ei aina voi olla perjantai, perjantai..." Hitto, jos aina olis perjantai, ei ikinä olis lauantai, olisko vähän kamalaa!? ;)
Kamalasti pohdittavaa taas. Pitäsi varmaan etsiä jostian joku ystävä joka jaksaa kuunnella kun Blondia taas ahdistaa. En vaan aina kehtais mennä ruikuttamaan. Olis kiva jos olis joskus jotain mukavaakin juteltavaa.
Ok, taas mä valitan! :D Ehkä ulospäin en anna sit niin masentunutta kuvaa, Rakaskin tänään ihmetteli että mihin mä sitä lisäenergiaa tarviin. Todennäköisesti se kuitenki tarkotti sitä, kun oon taas viimeyönä nähny jotain action-unia ja riehunu sängyssä niin et toinen ei saanu kunnolla nukuttua... Ilmankos päivisin väsyttää kun yöllä oon toimintasankari! Nih!
perjantai 25. huhtikuuta 2008
Railakas perjantai-ilta
Ei onnistunu kuvitus tänäänkään...
Ystäväni Tiina kävi lasillisella ja sen piti nevoa mua blondia miten lisään linkit tekstin ja kvat blogiin, mutta tuloksen saatiin neljä "pentua" ja pienet varpajaiset. Eli neljä netin välilehteä auki, ja lasillinen ja savuke päälle, ei kuvia, ei linkkejä. NYT kun Tiina tossa kolme minuuttia sitten poistui, aukes yhteys. Että kivat mulle!
Nyt sitten juon lasillisen yksinäni ihan vaan perjantain kunniaks ja siitä ilosta ettei tarvi mennä töihin pariin päivään! Kirjoittelen tunnelmia ihan ekaa kertaa kotoota. Jos kirjotusvirheitä on erityisen paljon, johtuu se vieraasta näppiksestä, ainakn kirjoittaminen tuntuu tökkihän harvinaisen paljon! Rentoudun nyt vaan kotioloissa, huomena aamulla tallille taasen ja päivällä tuleekin Rakas jo kotiin. Mulla on ollu sitä ikävä, toivottavasti silläkin mua.
Toivottavasti tää nyt tallentuu... Mä en ole se meidän perheen hifi-ihminen! :D
Meen ruokkii kissan, sen mä ainakin osaan....
Ystäväni Tiina kävi lasillisella ja sen piti nevoa mua blondia miten lisään linkit tekstin ja kvat blogiin, mutta tuloksen saatiin neljä "pentua" ja pienet varpajaiset. Eli neljä netin välilehteä auki, ja lasillinen ja savuke päälle, ei kuvia, ei linkkejä. NYT kun Tiina tossa kolme minuuttia sitten poistui, aukes yhteys. Että kivat mulle!
Nyt sitten juon lasillisen yksinäni ihan vaan perjantain kunniaks ja siitä ilosta ettei tarvi mennä töihin pariin päivään! Kirjoittelen tunnelmia ihan ekaa kertaa kotoota. Jos kirjotusvirheitä on erityisen paljon, johtuu se vieraasta näppiksestä, ainakn kirjoittaminen tuntuu tökkihän harvinaisen paljon! Rentoudun nyt vaan kotioloissa, huomena aamulla tallille taasen ja päivällä tuleekin Rakas jo kotiin. Mulla on ollu sitä ikävä, toivottavasti silläkin mua.
Toivottavasti tää nyt tallentuu... Mä en ole se meidän perheen hifi-ihminen! :D
Meen ruokkii kissan, sen mä ainakin osaan....
torstai 24. huhtikuuta 2008
Loppuviikkoa mennään.
IHANAA torstai!
En jaksais ihan edes huomista ehkä kuitenkaan. Mutta pakko on.
Olin aamulla tallilla jo kasin aikaan. Oli ihana aurinkoinen kevät aamu ja mä menin Ponin kanssa maastoon. Pois mennessä oli Pomppu normaalin kummissaan, mut se oli kai päättäny olla super kiltti kun ei ritoloinu kertaakaan koko reissulla. Laukattiin pellolla aamukasteessa kovaa kahdestaan! ♥ Aivan sanoin kuvaamaton fiilis kun tunnet sen kaiken voiman ja massan vyöryvän vapaana sun alla, vapaana, mutta kuitenkin sun hallinnassa. Ei sitä voi kuvailla, se pitää kokea!
Hoivailin Ponin tarhaan ja huomena uudelleen aamulenkille. Vaikka aamusin tuntuu niin kamalalta herätä ennen seiskaa, niin kyllä siellä tallilla jo unet kaikkoo silmistä. Ainakin siks aikaa että ne voi tulla takasin täällä töissä. Tää ei ole yhtään mun juttuni... Pakko täällä kuitenkin on teeskennellä ihan jo rahan takia. En mä missään nimessä meinaa poistua ennen kun oon jotain muuta löytäny. Mut tää niin ei oo mun juttu! Mä vaan en tiedä mikä mun juttu on... Ilmeisesti mä olen hyvä teeskentelemään ja valehtelemaan kun kukaan ei tunnu tajuavan kuinka hirveetä täällä on. Mä en enää jaksa edes hymyillä, en edes leikkiä että mua ei loukkais ton yhden päänrääpimiset tossa. Joku päivä mä viel sanon noille pomoille että mä en jaksa, mä en voi tehdä töitä sen kanssa. Mä olen kuitenkin aikuinen ihminen, ymmärrän puhetta, enkä ole mitenkään vammautunut, käsittääkseni. Luulisin että mullakin on jotain arvoa.
Huh, menee taas synkistelyksi, ei kva, eikä lainkaan tän blogin tarkotus!
Jos perjantaina saisin kuvitusta tänne lisää... Toivossa on hyvä elellä juu!
En jaksais ihan edes huomista ehkä kuitenkaan. Mutta pakko on.
Olin aamulla tallilla jo kasin aikaan. Oli ihana aurinkoinen kevät aamu ja mä menin Ponin kanssa maastoon. Pois mennessä oli Pomppu normaalin kummissaan, mut se oli kai päättäny olla super kiltti kun ei ritoloinu kertaakaan koko reissulla. Laukattiin pellolla aamukasteessa kovaa kahdestaan! ♥ Aivan sanoin kuvaamaton fiilis kun tunnet sen kaiken voiman ja massan vyöryvän vapaana sun alla, vapaana, mutta kuitenkin sun hallinnassa. Ei sitä voi kuvailla, se pitää kokea!
Hoivailin Ponin tarhaan ja huomena uudelleen aamulenkille. Vaikka aamusin tuntuu niin kamalalta herätä ennen seiskaa, niin kyllä siellä tallilla jo unet kaikkoo silmistä. Ainakin siks aikaa että ne voi tulla takasin täällä töissä. Tää ei ole yhtään mun juttuni... Pakko täällä kuitenkin on teeskennellä ihan jo rahan takia. En mä missään nimessä meinaa poistua ennen kun oon jotain muuta löytäny. Mut tää niin ei oo mun juttu! Mä vaan en tiedä mikä mun juttu on... Ilmeisesti mä olen hyvä teeskentelemään ja valehtelemaan kun kukaan ei tunnu tajuavan kuinka hirveetä täällä on. Mä en enää jaksa edes hymyillä, en edes leikkiä että mua ei loukkais ton yhden päänrääpimiset tossa. Joku päivä mä viel sanon noille pomoille että mä en jaksa, mä en voi tehdä töitä sen kanssa. Mä olen kuitenkin aikuinen ihminen, ymmärrän puhetta, enkä ole mitenkään vammautunut, käsittääkseni. Luulisin että mullakin on jotain arvoa.
Huh, menee taas synkistelyksi, ei kva, eikä lainkaan tän blogin tarkotus!
Jos perjantaina saisin kuvitusta tänne lisää... Toivossa on hyvä elellä juu!
tiistai 22. huhtikuuta 2008
Aarrekarttaa
Ihana, aurinkoinen päivä! On syntiä istua sisällä töissä. Vaan rahaa on saatava jotta voi toteuttaa ainakin osan haaveista. Haaveiluahan mun elämäni pääasiassa on. Haaveilua siitä mitä kaikkea olisi ihana tehdä ja saada ja saada aikaiseksi. Jo pienestä pitäen oon rakentanut pilvilinnoja. teininä tuli haaveiltua vaikka mitä ja nyt aikuisena uneksin vähän siitä ja tästä.
Yksi tuttuni kerran kehoitti piirtämään aarrekartan. Pidin silloin sitä juttua ihan hölyn pölynä. Mitä nyt joku piirros voisi auttaa? Enhän mä osaa edes piirtää!! Paljosta on haaveiltu sen jälkeen. Elämäni heitteli pahaan suuntaan alku talvesta 2006, siitä noustessani hahmottelin aarrekarttatyyppisen ratkaisun päähäni, kirjoitin siitä päiväkirjaani, mä tahdoin asioita ja kaipasin niin kovaa. Päätin että jotain niistä on saavutettava. Silloin haaveilin hyvä palkkaisesta työstä, omasta hevosesta, omasta borderi-koirasta, omasta valoisasta, viihtyisästä kodista, omasta rakkaasta, olin rakkaallekkin kaavaillut jo lyhyen ja ytimekkään nimen ja kolmivuorotyön, haaveilin että olen kaunis ja solakka, pukeudun hyvin, vietän aikaa ystävien kanssa ja näytän, jos en nyt maailmalle, niin ainakin sille yhdelle henkilölle...
Ja kuinkas sitten kävikään...
Yksi tuttuni kerran kehoitti piirtämään aarrekartan. Pidin silloin sitä juttua ihan hölyn pölynä. Mitä nyt joku piirros voisi auttaa? Enhän mä osaa edes piirtää!! Paljosta on haaveiltu sen jälkeen. Elämäni heitteli pahaan suuntaan alku talvesta 2006, siitä noustessani hahmottelin aarrekarttatyyppisen ratkaisun päähäni, kirjoitin siitä päiväkirjaani, mä tahdoin asioita ja kaipasin niin kovaa. Päätin että jotain niistä on saavutettava. Silloin haaveilin hyvä palkkaisesta työstä, omasta hevosesta, omasta borderi-koirasta, omasta valoisasta, viihtyisästä kodista, omasta rakkaasta, olin rakkaallekkin kaavaillut jo lyhyen ja ytimekkään nimen ja kolmivuorotyön, haaveilin että olen kaunis ja solakka, pukeudun hyvin, vietän aikaa ystävien kanssa ja näytän, jos en nyt maailmalle, niin ainakin sille yhdelle henkilölle...
Ja kuinkas sitten kävikään...
maanantai 21. huhtikuuta 2008
Lesken lehdillä.
Mun rakas lähti käymään kotipuolessa, vein sen kentälle aamupäivällä ja mulla on jo nyt ikävä... Tai sitten muuten vaan maanantai käy hermon päälle. Mä en kestä taas mitään, enkä ketään. Ottaa aivoon kun en osaa mitään ja kaikki mitä yritän, menee ihan päin persettä. Tekis mieli kiroilla!
Mutta on tässä jotain kivaakin tapahtunu. Mulla oli jännääkin jännempi kisaviikonloppu siis nyt. Lauantaina mun leipälajini, kouluratsastus oli ihan kamalaa katsottavaa. Pomppu on maailman kultaisin ratsu, ja suoritti vaadittavat tehtävät kyllä, mut mun olis pitäny osata rentoutua, ja rentouttaa Poni. Tästä kerto alakerran pisteet rentous 6 ja oikeiden teiden seuraaminen 7. Keskiarvopisteitä, niin kun arvasin, kun olin se eka.
Sunnuntaina sitten olikin meno ihan muuta. Poni pinkee kun fan ja mä jäissä ku kalapuikko. Kotoota lähtiessä kerroin Rakkalle että vie koiran siskolle, kissan vanhemmille ja kalusteet myy huutonetissä jos ei ite tahdo pitää. Ajoin vielä varmuudeksi Turtsan risteyksestä ohi, etten vaan pääsis tallille. Ihme meininkeihin sitä ihminen itsensä laittaa, ja IHAN VAPAAEHTOISESTI!
Verkassa otin vaan 3 hyppyä pystylle, kun enempää en uskaltanu, kerran jo varasin okserin, mutta kun lähestyin sitä, kurvas joku mun edestä ja ihan oikeesti jouduin kääntää ohi, joten se siitä okserista... Ihan sairasta menoa tommonen on, yhden kerran huusin pystyn, ja käänsin sinne, sit taas joku pyyhkäs välistä ja ehdin jo sanoo et en mene, mut takaa tulikin auto, Poni otti ritolat, ja mä en voinu muuta kun ohjata esteelle ja mennä yli. Että ihan on pro toimintaa meillä!
Pääsin kuiteski radan elossa läpi, ja PUHTAASTI! Siitä todisteena punavalkoinen ruusuke, joka koristaa ny super Ponin ovea ♥ Muutenki Ponilla oli hieno päivä, Tuulin kanssa ne sijoittui 80 neljänneksi. On se vaan niin reipas!
Lauantai-iltana oltiin ulkoiluttamassa Lexiä laillisesti vapaana. Siinä meillä on vieressä semmoinen urheilualue, jossa on lääniä ja nurmikenttää. Illalla siel ei ole ihmisiä mutta kentillä on noin miljardi jänistä, mutta mä en tietenkää tullu sitä ajatelleeksi vaan päästi tosiaan sakemannini iloisesti irti. No sepäs sitten ottikin vainun ja paineli rusakon perään niin että puskat vaan rytisi, ikään kuin siel olis ollu futisjoukkue harrastamassa ryhmäseksiä. Kun yksi rusakko oli painellu pakoon, löyty seuraava. Ei ollu 9 vuotias vanha eikä raihnanen kun lenkitti itseään tripalasti enemmän kun me miekkosen kanssa yhdessä! Onneksi tuli koira takasin, sillä tollasessa juoksussa puolicitykoira olis ihan keposeen voinut kadottaa vainunsa, tai pahimmassa tapauksessa juosta auton alle...
Sunnuntaina olin iltasella Hannan luona ottamassa viikoittaisen perhe-elämäannoksen. On aina jännä kattoa kun mekin ollaan ihan eri elämäntilanteissa, mutta juttua ja yhteisiä kiinnostuksen aiheita löytyy. Sitä on mun mielestä ystävyys, kun voi rauhassa torkahtaa sohvalle toisen luona, ja kun siitä herää ei ole ikävä tunnelma, eikä nihkeä meininki, voi sanoa mitä ajattelee ja olla juuri sitä mitä olisi kotonakin. Kyllä mä taas viihdyin, mä viihdyn aina siellä! Kiitos vaan että saan tulla, sanottehan sitten kun rupeen loisimaan teillä liikaa? ;)
Tän kaiken hässäkän jälkeen olin ihan totaalisen poikki. Sanoinki siskolleni että olisin varmasti pirteempi jos olisin ollu railakkaasti dokaamassa. Tollainen määrä raitista ilmaa on lähes myrkkyä toimistomyyrän keuhkoille. Onneksi kuiteki oli ilmat aivan ihanat, ja sain sii tosissaan nauttia keväisestä viikonlopusta!
Nyt voinkin jäädä synkistelemään Arton kanssa ikävissä kotiin... Koko viikoksi.
*säälis ihan vaan itseään*
Mutta on tässä jotain kivaakin tapahtunu. Mulla oli jännääkin jännempi kisaviikonloppu siis nyt. Lauantaina mun leipälajini, kouluratsastus oli ihan kamalaa katsottavaa. Pomppu on maailman kultaisin ratsu, ja suoritti vaadittavat tehtävät kyllä, mut mun olis pitäny osata rentoutua, ja rentouttaa Poni. Tästä kerto alakerran pisteet rentous 6 ja oikeiden teiden seuraaminen 7. Keskiarvopisteitä, niin kun arvasin, kun olin se eka.
Sunnuntaina sitten olikin meno ihan muuta. Poni pinkee kun fan ja mä jäissä ku kalapuikko. Kotoota lähtiessä kerroin Rakkalle että vie koiran siskolle, kissan vanhemmille ja kalusteet myy huutonetissä jos ei ite tahdo pitää. Ajoin vielä varmuudeksi Turtsan risteyksestä ohi, etten vaan pääsis tallille. Ihme meininkeihin sitä ihminen itsensä laittaa, ja IHAN VAPAAEHTOISESTI!
Verkassa otin vaan 3 hyppyä pystylle, kun enempää en uskaltanu, kerran jo varasin okserin, mutta kun lähestyin sitä, kurvas joku mun edestä ja ihan oikeesti jouduin kääntää ohi, joten se siitä okserista... Ihan sairasta menoa tommonen on, yhden kerran huusin pystyn, ja käänsin sinne, sit taas joku pyyhkäs välistä ja ehdin jo sanoo et en mene, mut takaa tulikin auto, Poni otti ritolat, ja mä en voinu muuta kun ohjata esteelle ja mennä yli. Että ihan on pro toimintaa meillä!
Pääsin kuiteski radan elossa läpi, ja PUHTAASTI! Siitä todisteena punavalkoinen ruusuke, joka koristaa ny super Ponin ovea ♥ Muutenki Ponilla oli hieno päivä, Tuulin kanssa ne sijoittui 80 neljänneksi. On se vaan niin reipas!
Lauantai-iltana oltiin ulkoiluttamassa Lexiä laillisesti vapaana. Siinä meillä on vieressä semmoinen urheilualue, jossa on lääniä ja nurmikenttää. Illalla siel ei ole ihmisiä mutta kentillä on noin miljardi jänistä, mutta mä en tietenkää tullu sitä ajatelleeksi vaan päästi tosiaan sakemannini iloisesti irti. No sepäs sitten ottikin vainun ja paineli rusakon perään niin että puskat vaan rytisi, ikään kuin siel olis ollu futisjoukkue harrastamassa ryhmäseksiä. Kun yksi rusakko oli painellu pakoon, löyty seuraava. Ei ollu 9 vuotias vanha eikä raihnanen kun lenkitti itseään tripalasti enemmän kun me miekkosen kanssa yhdessä! Onneksi tuli koira takasin, sillä tollasessa juoksussa puolicitykoira olis ihan keposeen voinut kadottaa vainunsa, tai pahimmassa tapauksessa juosta auton alle...
Sunnuntaina olin iltasella Hannan luona ottamassa viikoittaisen perhe-elämäannoksen. On aina jännä kattoa kun mekin ollaan ihan eri elämäntilanteissa, mutta juttua ja yhteisiä kiinnostuksen aiheita löytyy. Sitä on mun mielestä ystävyys, kun voi rauhassa torkahtaa sohvalle toisen luona, ja kun siitä herää ei ole ikävä tunnelma, eikä nihkeä meininki, voi sanoa mitä ajattelee ja olla juuri sitä mitä olisi kotonakin. Kyllä mä taas viihdyin, mä viihdyn aina siellä! Kiitos vaan että saan tulla, sanottehan sitten kun rupeen loisimaan teillä liikaa? ;)
Tän kaiken hässäkän jälkeen olin ihan totaalisen poikki. Sanoinki siskolleni että olisin varmasti pirteempi jos olisin ollu railakkaasti dokaamassa. Tollainen määrä raitista ilmaa on lähes myrkkyä toimistomyyrän keuhkoille. Onneksi kuiteki oli ilmat aivan ihanat, ja sain sii tosissaan nauttia keväisestä viikonlopusta!
Nyt voinkin jäädä synkistelemään Arton kanssa ikävissä kotiin... Koko viikoksi.
*säälis ihan vaan itseään*
perjantai 18. huhtikuuta 2008
Huomenta!
Terveiset aamuvuorosta. Tää on ihanaa! Vaikka herääminen onkin ihan pyllystä, on tää aamu kuitenki mun mielestä paljon siistimpää, etenki ku pääsee kotiin jo kolmelta!
Kävin katsomassa äsken lähtölistoja viikonlopun kilpailuja silmällä pitäen. Hyvinkin suureksi ikäväkseni huomasin saaneeni huomiseksi lähtönumero ykkösen, mikä meinaa automaattisesti paskoja pisteitä. Se nyt vaan on totuus että eka ei ikinä voita. En mä varsinaisesti voittoa haekkaan, vaan hyviä papereita, ja ekalle jaetaan aina vitosia ja kutosia, meni se miten hyvin vaan. Tai huonosti. Joten ikinä ei voi realistisia numeroita saada. Kakkaa...
Huomisen piti olla kivapäivä, sunnuntaina kun saa pelätä taas kurat housuissa. Todennäköisesti sillon mä olen viimeinen, juuri se joka EN halua olla! Estekisoissa voin ihan hyvin olla eka, sittepä se on ohi, ei tarvi enää voivotella, mut koulukisoissa se on kyllä todella huono.
Pitää töiden jälkeen mennä sitten virittämään Pomppu kisatunnelmaan, niin että näytetään tuomarille et ekana voi mennä hyvin.... Uskoo ken tahtoo.
Kävin katsomassa äsken lähtölistoja viikonlopun kilpailuja silmällä pitäen. Hyvinkin suureksi ikäväkseni huomasin saaneeni huomiseksi lähtönumero ykkösen, mikä meinaa automaattisesti paskoja pisteitä. Se nyt vaan on totuus että eka ei ikinä voita. En mä varsinaisesti voittoa haekkaan, vaan hyviä papereita, ja ekalle jaetaan aina vitosia ja kutosia, meni se miten hyvin vaan. Tai huonosti. Joten ikinä ei voi realistisia numeroita saada. Kakkaa...
Huomisen piti olla kivapäivä, sunnuntaina kun saa pelätä taas kurat housuissa. Todennäköisesti sillon mä olen viimeinen, juuri se joka EN halua olla! Estekisoissa voin ihan hyvin olla eka, sittepä se on ohi, ei tarvi enää voivotella, mut koulukisoissa se on kyllä todella huono.
Pitää töiden jälkeen mennä sitten virittämään Pomppu kisatunnelmaan, niin että näytetään tuomarille et ekana voi mennä hyvin.... Uskoo ken tahtoo.
torstai 17. huhtikuuta 2008
♥ potenssiin 100!
Ihana keikka! ♥ Kyllä ne pojat vaan edelleen on aika kuumia ;) Mä pääsin ihan koskettelemaan mun feiföri Boissia A.J:tä, en pese näitä käsiä enää koskaan :P Biisit uppos ja meno oli ihan mieletön.
Paluu arkeen ei oo ollu läheskään niin synkkä kun ajattelin. Käytiin aamulla ulkoapäin ihmettelemäs yhtä kämppää, mut en nähny itteeni siin pihalla baden-badenissa, pallogrillin äärellä, niin vetäydyttiin kilvasta. Niin kun yksi ystäväni sanoi, kodin tuntee heti! ja jos mä en näe baden-badenia ja pallogrilliä, sillon se ei ole mun koti, ja sillon mä en siitä hunajaa maksa! Tähän väliin on syytä kertoa että mä en edes omista palligrilliä, SAATI baden-badenia, tuskin tulen koskaan omistamaankaan kun en kannata ns. perinteisiä tuulipukuarvoja. On pari asiaa mitä mun elämääni tuskin tulee, ja ne on saman kaltaiset pariskunta tuulipuvut, sauvakävely puolison kanssa, kultainen noutaja, baden-baden, teko pelargonia, kahitiilitalo, puutarhatontut, valkoiset puutarhakalusteet... Listasta taitaaki tulla aika pitkä.
Tää lähtee nyt kattelee keikkakuvia, huomena on töihin tulo aamuvuoroon yllättäen, vähänkö siistii!!!!!
Paluu arkeen ei oo ollu läheskään niin synkkä kun ajattelin. Käytiin aamulla ulkoapäin ihmettelemäs yhtä kämppää, mut en nähny itteeni siin pihalla baden-badenissa, pallogrillin äärellä, niin vetäydyttiin kilvasta. Niin kun yksi ystäväni sanoi, kodin tuntee heti! ja jos mä en näe baden-badenia ja pallogrilliä, sillon se ei ole mun koti, ja sillon mä en siitä hunajaa maksa! Tähän väliin on syytä kertoa että mä en edes omista palligrilliä, SAATI baden-badenia, tuskin tulen koskaan omistamaankaan kun en kannata ns. perinteisiä tuulipukuarvoja. On pari asiaa mitä mun elämääni tuskin tulee, ja ne on saman kaltaiset pariskunta tuulipuvut, sauvakävely puolison kanssa, kultainen noutaja, baden-baden, teko pelargonia, kahitiilitalo, puutarhatontut, valkoiset puutarhakalusteet... Listasta taitaaki tulla aika pitkä.
Tää lähtee nyt kattelee keikkakuvia, huomena on töihin tulo aamuvuoroon yllättäen, vähänkö siistii!!!!!
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
♥
Illalla meenki Bäkkäreiden keikalle. Saa tulla valittaa ihan rauhassa että miten voin kuunnella sellasta paskaa, mutta musta ne on ihania! Ja ihan hyviäkin :D
Viime keikka, 2005 oli ihan mahtava, nyt on vaan osa joukosta poissa, joten ainakaan mun odotukset ei oo ihan yhtä katossa, mutta katossa kuitenkin.
Isäni ja Äitini kävi siis eilen esikoisvisiitillä kotonani. Molemmat tykkäs, ihan niin kun minäkin! Faija viel soitti (olikohan Äiti pakottanu) tänään ja kertoi että oli niin siistiä ja hyvällä maulla sisustettu. Taitaa ne skidisti olla musta ylpeitä :) VIHDOIN!
Eilen pääsin jo kattoo kuvia meidän kotikoneelta! Jee! Ehkä viikonlopun aikana saisin jotain siirrettyä tännekkin. Näin työkoneelta (niin, hyi mua, kirjotan töissä!!) en viitti kuvia edes netistä ettii kun mun netinkäyttöhistorianikin poistetaan ja ihmetellään että enkö voisi kirjoitella ja tehdä "niitä sun hevosasioita" tolta toiselta koneelta. No en voi! Ihan siksi että jos en surffailis tällä koneella, kasvaisin sammalta jo ennen juhannusta.
Tekis mieli taas alkaa avautumaan tästä mun työnkuvasta ym, mutta en viitsi. Tänään on ollut hyvä päivä, töissäkin on saanu skumppaa, ja hyvänä se meinaa pysyä!
Viime keikka, 2005 oli ihan mahtava, nyt on vaan osa joukosta poissa, joten ainakaan mun odotukset ei oo ihan yhtä katossa, mutta katossa kuitenkin.
Isäni ja Äitini kävi siis eilen esikoisvisiitillä kotonani. Molemmat tykkäs, ihan niin kun minäkin! Faija viel soitti (olikohan Äiti pakottanu) tänään ja kertoi että oli niin siistiä ja hyvällä maulla sisustettu. Taitaa ne skidisti olla musta ylpeitä :) VIHDOIN!
Eilen pääsin jo kattoo kuvia meidän kotikoneelta! Jee! Ehkä viikonlopun aikana saisin jotain siirrettyä tännekkin. Näin työkoneelta (niin, hyi mua, kirjotan töissä!!) en viitti kuvia edes netistä ettii kun mun netinkäyttöhistorianikin poistetaan ja ihmetellään että enkö voisi kirjoitella ja tehdä "niitä sun hevosasioita" tolta toiselta koneelta. No en voi! Ihan siksi että jos en surffailis tällä koneella, kasvaisin sammalta jo ennen juhannusta.
Tekis mieli taas alkaa avautumaan tästä mun työnkuvasta ym, mutta en viitsi. Tänään on ollut hyvä päivä, töissäkin on saanu skumppaa, ja hyvänä se meinaa pysyä!
tiistai 15. huhtikuuta 2008
Mä vihaan, mä vihaan, mä vihaan...
Tiettyjä ihmisiä! Ai saatana kun ne ärsyttää mua niin paljon. Niiden helvetin tyhmät jutut, liian isot egot, ärsyttävät äänet ja oksettavat jutut. Olenkohan mä sauras kun tunnen näin suurta vastenmielisyyttä muutamia tyyppejä kohtaan?
Muutenkin mun ärsyyntyimiskynnys on madaltunu ihan älyttömästi. Käsittääkseni oon aina ollu kiltti tyttö, jokseenkin hölmö, mutta kiltti. tahtonu kaikille hyvää ja tarjonnu muillekkin irtareita. En mä edelleenkään karkkejani pihtaa, mutta IHAN joka tyypille en hyvää tahdo. Voiko olla niin että kiintiö alkaa olemaan täynnä? Voiko käydä niin että kiltistä tytöstä tulee vittumainen akka?
En mä tahdo olla vittumainen akka... :(
Olin aamulla tallille, mulla oli yksityistunti mun Ponin kanssa. Se oli ihana ♥ On ihmeellistä huomata kuinka suuri luontokappale toimii kun rauhlallisen ihmisen mieli. Meillä olis kisat viikonloppuna, jännittää, ei niinkään se kouluosuus kun ne esteet. Oon niin tyhmä että ilmoittauduin esteillekkin, vaikka pelkkään hyppäämistä (ja lentämistä) enemmän kun kuolemaa. Mutta mun Poni on super, se toivottavasti auttaa mammaa, kunhan mamma vaan osaa pyllistää oikeessa kohdassa ja näyttää tietä, Poni kyllä määrää vauhdin! :D
Jäätte edelleen ilman kuvia (te kaikki, mun yksi lukijani), sillä tänään en ehdi opiskella mitään, enkä huomenakaan, huomena kun on I-H-A-N-A päivä, toivottavasti! Ja niin, tänään tulee Mutsi ja Faija käymään mun uudessa kodissani, ihan ensimmäistä kertaa. Ajattelin olla kodinhengetär ja tehdä jotain hyvää piirakkaa ja tarjota teetä. jos jotain jää, saa mun Rakas siitä myös. Jos vaikka pusun saisin palkaksi. Eilen illalla en saanu... :( nukuin heti huonosti!
Muutenkin mun ärsyyntyimiskynnys on madaltunu ihan älyttömästi. Käsittääkseni oon aina ollu kiltti tyttö, jokseenkin hölmö, mutta kiltti. tahtonu kaikille hyvää ja tarjonnu muillekkin irtareita. En mä edelleenkään karkkejani pihtaa, mutta IHAN joka tyypille en hyvää tahdo. Voiko olla niin että kiintiö alkaa olemaan täynnä? Voiko käydä niin että kiltistä tytöstä tulee vittumainen akka?
En mä tahdo olla vittumainen akka... :(
Olin aamulla tallille, mulla oli yksityistunti mun Ponin kanssa. Se oli ihana ♥ On ihmeellistä huomata kuinka suuri luontokappale toimii kun rauhlallisen ihmisen mieli. Meillä olis kisat viikonloppuna, jännittää, ei niinkään se kouluosuus kun ne esteet. Oon niin tyhmä että ilmoittauduin esteillekkin, vaikka pelkkään hyppäämistä (ja lentämistä) enemmän kun kuolemaa. Mutta mun Poni on super, se toivottavasti auttaa mammaa, kunhan mamma vaan osaa pyllistää oikeessa kohdassa ja näyttää tietä, Poni kyllä määrää vauhdin! :D
Jäätte edelleen ilman kuvia (te kaikki, mun yksi lukijani), sillä tänään en ehdi opiskella mitään, enkä huomenakaan, huomena kun on I-H-A-N-A päivä, toivottavasti! Ja niin, tänään tulee Mutsi ja Faija käymään mun uudessa kodissani, ihan ensimmäistä kertaa. Ajattelin olla kodinhengetär ja tehdä jotain hyvää piirakkaa ja tarjota teetä. jos jotain jää, saa mun Rakas siitä myös. Jos vaikka pusun saisin palkaksi. Eilen illalla en saanu... :( nukuin heti huonosti!
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Taas maanantai
Ja vasta tähän aikaan mulla on muka aikaa kirjoittaa tänne!
Jäi kuvat saamatta viikonloppuna näillekkin sivuille. Mun elämä on sit kuitenkin niin hektistä. Ja mä rakastan siinä sitä heksiyyttä, vaikka välillä se väsyttää niin.
Perjantain karonkka meni hyvin. Puhu ei revenny (sukkahousut kyllä), ruoka oli hyvää (paitsi mun lammas oli raaka) ja seura niin, niin kaunista! Hiukset oli mulla niiiin hienosti, että harmittaa kun se kuva jäi kiireessä. Kiitos suuri Chili!! Mä vaan en itse ole mikään iltapukuhippaaja niin taisin lähteä ekojen joukossa kotiin, siinä klo yks.
Tapasin ohessa uutta sukuani. Sen kolme minuuttia mitä siinä autossa ja kotona ehdittiin olla hereillä. Hyvin mukavaa porukkaa tuntuu olevan, mietin vaan että tuskin itestäni annoin kovin loistavaa kuvaa... Ensivaikutelmaa kun ei voi luoda kun kerran. Olis toi mies saanu jättää ne kotiin kun tuli mua hakemaan, tai edes varoittaa että autossa on joku muukin kun hän! :D
Sunnuntaina olin katomassa ystäväni teatteripätkään. Kyseessä oli Unversumin Toivon Operetti (linkittäisin jos osaisin). Voin vain suositella sitä kaikille! Hyvin viihdyttävä kertomus, hyvät laulut ja hyviä tanssijoita. Jopa jäyhähkö avopuolisoni tykkäsi! Tuntuu niin aikuiselta käydä nautiskelemassa kulttuurista sunnuntai-iltasella, niin aikuiselta, mutta niin hyvältä!
Mulla oli hyvä viikonloppu! Ja nyt pitäis kaiken järjen mukaan olla töissä napakka ja mukava....
Let`s see...
Jäi kuvat saamatta viikonloppuna näillekkin sivuille. Mun elämä on sit kuitenkin niin hektistä. Ja mä rakastan siinä sitä heksiyyttä, vaikka välillä se väsyttää niin.
Perjantain karonkka meni hyvin. Puhu ei revenny (sukkahousut kyllä), ruoka oli hyvää (paitsi mun lammas oli raaka) ja seura niin, niin kaunista! Hiukset oli mulla niiiin hienosti, että harmittaa kun se kuva jäi kiireessä. Kiitos suuri Chili!! Mä vaan en itse ole mikään iltapukuhippaaja niin taisin lähteä ekojen joukossa kotiin, siinä klo yks.
Tapasin ohessa uutta sukuani. Sen kolme minuuttia mitä siinä autossa ja kotona ehdittiin olla hereillä. Hyvin mukavaa porukkaa tuntuu olevan, mietin vaan että tuskin itestäni annoin kovin loistavaa kuvaa... Ensivaikutelmaa kun ei voi luoda kun kerran. Olis toi mies saanu jättää ne kotiin kun tuli mua hakemaan, tai edes varoittaa että autossa on joku muukin kun hän! :D
Sunnuntaina olin katomassa ystäväni teatteripätkään. Kyseessä oli Unversumin Toivon Operetti (linkittäisin jos osaisin). Voin vain suositella sitä kaikille! Hyvin viihdyttävä kertomus, hyvät laulut ja hyviä tanssijoita. Jopa jäyhähkö avopuolisoni tykkäsi! Tuntuu niin aikuiselta käydä nautiskelemassa kulttuurista sunnuntai-iltasella, niin aikuiselta, mutta niin hyvältä!
Mulla oli hyvä viikonloppu! Ja nyt pitäis kaiken järjen mukaan olla töissä napakka ja mukava....
Let`s see...
perjantai 11. huhtikuuta 2008
Perjantai, perjantai!
Mulla on työelämäkriisi. Tai sitten se on yleinen työskentelyvitustus, tai jotain. Mä en tiedä mikä musta tulee isona, kun en oikein tiedä mikä kiinnostais, mitä HALUAISIN tehdä. Se nyt on ainakin varmaa että tätä en... Täällä tapetaan ihmisen viimeinenkin luovuus ja rentous ja iloisuus. No ei tää oikeesti niiiiin kamalaa ole, mut nyt vaan ei oikein maistu.
Mutta onneks on perjantai!!
Tänään on ikiaikaisen ystäväni väitöskaronkka, siis on se väitöskin, mutta mä olen työvankilassa ja siihen en pääse. Pitäisi illalla pukeutua juhlapukuun, iltapukuun, kyllä mulla yksi semmoinen on vuosien varrelta jäänyt, mutta kun se teetettiin olin lihaisammassa kunnossa kun nyt.... ja yläosaa on kavennettu kun sitä on tullu käytettyä, mut alaosaa ei. Yläosa kavennettiin kun olin ohuempi... joten asuni ylä- ja alaosalla on noin kolmen koon ero. Jännä nähä kuin ämmän käy. :D Pitäis vielä kihertää tukkaa ja laapia pakkelia naamaan. Ärsyttää kun tiedän et ystäväni on kaunnita naisia ja tällaisessa tilaisuudessa varmasti erittäin edukseen, niin sitten ite vyöryy lihamassoineen, epäistuvine pukuineen ja rumine naamoineen paikalle... saatana.
Kaikesta huolimatta, yritän pitää mukavan illan.
Tänään illalla myös on mun ensi esittelyni uudelle suvulle. Mieheni sisko on tulossa meille yöksi. En ole siis häntä koskaan nähnyt. Onkin hyvä leijua paikalle iltapuvussa ja täydessä meikissä, ja kaato kännissä. Siitä saa varmaan ihan oikean kuvan minkälainen minä olen! :D
Siispä korkkarit kouraan ja menoks!!
Kuvia en vieläkään ole saanut sivuille.. johtuen ihan siitä että eilen pyysin miestäni NÄYTTÄMÄÄN mulle kuinka homma toimii, sain vastaukseksi kolmen minuutin puheen, josta en ymmärtänyt sanaakaan. Yritän tänään uudelleen
Mutta onneks on perjantai!!
Tänään on ikiaikaisen ystäväni väitöskaronkka, siis on se väitöskin, mutta mä olen työvankilassa ja siihen en pääse. Pitäisi illalla pukeutua juhlapukuun, iltapukuun, kyllä mulla yksi semmoinen on vuosien varrelta jäänyt, mutta kun se teetettiin olin lihaisammassa kunnossa kun nyt.... ja yläosaa on kavennettu kun sitä on tullu käytettyä, mut alaosaa ei. Yläosa kavennettiin kun olin ohuempi... joten asuni ylä- ja alaosalla on noin kolmen koon ero. Jännä nähä kuin ämmän käy. :D Pitäis vielä kihertää tukkaa ja laapia pakkelia naamaan. Ärsyttää kun tiedän et ystäväni on kaunnita naisia ja tällaisessa tilaisuudessa varmasti erittäin edukseen, niin sitten ite vyöryy lihamassoineen, epäistuvine pukuineen ja rumine naamoineen paikalle... saatana.
Kaikesta huolimatta, yritän pitää mukavan illan.
Tänään illalla myös on mun ensi esittelyni uudelle suvulle. Mieheni sisko on tulossa meille yöksi. En ole siis häntä koskaan nähnyt. Onkin hyvä leijua paikalle iltapuvussa ja täydessä meikissä, ja kaato kännissä. Siitä saa varmaan ihan oikean kuvan minkälainen minä olen! :D
Siispä korkkarit kouraan ja menoks!!
Kuvia en vieläkään ole saanut sivuille.. johtuen ihan siitä että eilen pyysin miestäni NÄYTTÄMÄÄN mulle kuinka homma toimii, sain vastaukseksi kolmen minuutin puheen, josta en ymmärtänyt sanaakaan. Yritän tänään uudelleen
torstai 10. huhtikuuta 2008
Eka kerta...
Mietityttää aina,vai mitä! Mä nyt sitten aloitin tällaisen palstan jonne jupisen itsekseni maailmani menoja. Lähinnä sain idean tästä siitä kun halusn tuoda julki hienoja kuvia mitä avokkini uudella kameralla voi ottaa.
Niin, minä olen ihan tuikitavallinen kolmekymppinen duunarityttö. Työskentelen henkeni pitimeksi toismistohommissa, vaikka veri vetää muualle. Minne, sitä en tiedä. Asun Espoon Leppävaarassa, olen asunut silä jo viisi päivää ja voin kertoa viihtyväni, ainakin makuuhuoneessani. Ja jos äskeisen joku ymmärtää kaksimieleisesti, on se hyvä tyyppi :D
Asunnossani asuu myös mies ja kissa, kissan nimi on Arto miestä tituleeraan milloin miksikin näin nettiympyröissä, kotioloissa sillä on ihan nimikin.
Mulla on myösen hevonen, kaunis punarautias torinhevos- tamma Halle, tuttujen kesken Poni, siitä blogillenikin nimi taisi tulla :D
Ystäviä rakastan ja hyvää ruokaa ja laadukasta vapaa-aikaa jossa voi yhdistää ystävät ja hyvän ruoan. Tällaisesta pikkumaailmasta lähden kirjoittelemaan ja jakelemaan vankkumattomia kommenttejani ympäristöstä.
Toivottavasti joku tarttuu mukaan!
Iia, Koo, Kartzu, what ever :D
Niin, minä olen ihan tuikitavallinen kolmekymppinen duunarityttö. Työskentelen henkeni pitimeksi toismistohommissa, vaikka veri vetää muualle. Minne, sitä en tiedä. Asun Espoon Leppävaarassa, olen asunut silä jo viisi päivää ja voin kertoa viihtyväni, ainakin makuuhuoneessani. Ja jos äskeisen joku ymmärtää kaksimieleisesti, on se hyvä tyyppi :D
Asunnossani asuu myös mies ja kissa, kissan nimi on Arto miestä tituleeraan milloin miksikin näin nettiympyröissä, kotioloissa sillä on ihan nimikin.
Mulla on myösen hevonen, kaunis punarautias torinhevos- tamma Halle, tuttujen kesken Poni, siitä blogillenikin nimi taisi tulla :D
Ystäviä rakastan ja hyvää ruokaa ja laadukasta vapaa-aikaa jossa voi yhdistää ystävät ja hyvän ruoan. Tällaisesta pikkumaailmasta lähden kirjoittelemaan ja jakelemaan vankkumattomia kommenttejani ympäristöstä.
Toivottavasti joku tarttuu mukaan!
Iia, Koo, Kartzu, what ever :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)