Lähtö matkalle Muonioon tuli yllättäen. pakattiin pikaisesti auto täyteen tavaraa ja lähdettiin koettelemaan parisuhdetta yli 12 tunnin matkalle. Kyllä sielä viihtyi,parisuhde säilyi,tunsin oloni tervetulleeksi ja etelän tytölle oli paljon ihmeteltävää. Matka oli pitkä, mutta koko yön oli valoisaa, melkeinpä paistoi aurinko. Tämäkin kuva on otettu joskus kolmen, neljän aikaan yöllä. Uskomattomia maisemia.
Pieni uskollinen Kiakin sai ottaa hetken huilia jossain Tornion ja Kolarin välimaastossa, kun koko yö oltiin matkaa taitettu.
Pakasaivo, Lapin Helvetti, kymmeniä(??) metrejä syvä jääkauden muovaama järvi. Kymmeniä metrejä pudotusta jääkylmään veteen, keskellä, ei mitään. Muinaiskansat uskoivat että tässä järvessä on kaksoispohja, toisen pohjan alla asuisi haltijoita. Tiedä häntä, mutta kyllä mulla korkeanpaikan kammoisena, mielikuvitusrikkaana ihmislapsena oli siellä sellainen ole että ei me ihan yksin oltu...
USKALSIN!!! (pyydän kiinnittämään huomiota kauhun sekaiseen ilmeeseen)
Pudotusta monta, monta metriä...
Tällä seitakivellä on muinainen lapin kansa uhrannut elävää ja viljaa ja rahaa jotta jumalat olisi suotuisia vielä seuraavankin vuoden. Mystisen, näin nykypäiväänkin asiasta tekee se että kivellä kasvaa koivu, kun koko ympäröivä metsä on kuitenkin pelkkää mäntyä.... Ja miten yhtään
mikään kasvaa kivestä?
Porot pinko pakoon minkä kintuistaan pääsi, kun lapin poika ajoi nilkka suorana soratielä. Mä en tajua mikä siihen mieheen menee kun päästään Lapinläänin puolelle, normaalisti se olen minä joka meidän perheessä luulee olevansa seuraava rallin MM-sarjan voittaja. Toisaalta, Rakkaalla tuntuu olevan enemmän kokemusta erityistaipaleilta :D
He hee! Löysin perille kesäkeleilläkin mökille
Suokeroon, missä ollaan muutamia pääsiäisen aikoja vietetty Ylläksellä skimbaten. Niin, silloin mäkin luulin osaavani laskea...
Kohta kotimatkalla missä Muonion joki ja Tornion joki, yhtyy yhdeksi suureksi virraksi. Ääntä kun tähän kuvaan ei saa, ei se ole läheskään niin vaikuttava kun paikanpäällä.
