maanantai 25. elokuuta 2008

Huoleton on hevoseton!


Tän sortin kaveri olis nyt työn alla. Ei ole oma, olen vain varakuski tälläerää. Köntti on oikein herttainen herra, vähän tahmea, mutta silläkös mun reidet pienenee. Osaa juttuja ja haaveissa koko tiimillä olisi startata jossain koulukinkereissä jopa jo tänä syksynä. Katotaan mitä tuomarit sanoo, vihelletäänkö meidät heti ulos kun maneesiin tulee tonnin edestä lihaa! :D
Kuva on siis meidän ekoilta treffeiltä, nyt ollaan treffattu jo muutama kerta lisää, vielä tarvitaan enemmän deittejä ennen kun voin sanoa olevani suhteessa. Hyvältä kuitenkin tuntuu, näyttämisestä en sano mitään ;D

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Kotitiikerin päiväunet

...zzzZZZzzz...zzzZZZzzz...zzzZZZzzz...zzzZZZzzz...zzzZZZzzz...zzzZZZzzz...zzzZZZzzz...

Älä häiritse.

Appelassa, Lapin Muoniossa.

Lähtö matkalle Muonioon tuli yllättäen. pakattiin pikaisesti auto täyteen tavaraa ja lähdettiin koettelemaan parisuhdetta yli 12 tunnin matkalle. Kyllä sielä viihtyi,parisuhde säilyi,tunsin oloni tervetulleeksi ja etelän tytölle oli paljon ihmeteltävää. Matka oli pitkä, mutta koko yön oli valoisaa, melkeinpä paistoi aurinko. Tämäkin kuva on otettu joskus kolmen, neljän aikaan yöllä. Uskomattomia maisemia.

Pieni uskollinen Kiakin sai ottaa hetken huilia jossain Tornion ja Kolarin välimaastossa, kun koko yö oltiin matkaa taitettu.

Pakasaivo, Lapin Helvetti, kymmeniä(??) metrejä syvä jääkauden muovaama järvi. Kymmeniä metrejä pudotusta jääkylmään veteen, keskellä, ei mitään. Muinaiskansat uskoivat että tässä järvessä on kaksoispohja, toisen pohjan alla asuisi haltijoita. Tiedä häntä, mutta kyllä mulla korkeanpaikan kammoisena, mielikuvitusrikkaana ihmislapsena oli siellä sellainen ole että ei me ihan yksin oltu...

USKALSIN!!!
(pyydän kiinnittämään huomiota kauhun sekaiseen ilmeeseen)


Pudotusta monta, monta metriä...

Tällä seitakivellä on muinainen lapin kansa uhrannut elävää ja viljaa ja rahaa jotta jumalat olisi suotuisia vielä seuraavankin vuoden. Mystisen, näin nykypäiväänkin asiasta tekee se että kivellä kasvaa koivu, kun koko ympäröivä metsä on kuitenkin pelkkää mäntyä.... Ja miten yhtään mikään kasvaa kivestä?

Porot pinko pakoon minkä kintuistaan pääsi, kun lapin poika ajoi nilkka suorana soratielä. Mä en tajua mikä siihen mieheen menee kun päästään Lapinläänin puolelle, normaalisti se olen minä joka meidän perheessä luulee olevansa seuraava rallin MM-sarjan voittaja. Toisaalta, Rakkaalla tuntuu olevan enemmän kokemusta erityistaipaleilta :D

He hee! Löysin perille kesäkeleilläkin mökille Suokeroon, missä ollaan muutamia pääsiäisen aikoja vietetty Ylläksellä skimbaten. Niin, silloin mäkin luulin osaavani laskea...

Kohta kotimatkalla missä Muonion joki ja Tornion joki, yhtyy yhdeksi suureksi virraksi. Ääntä kun tähän kuvaan ei saa, ei se ole läheskään niin vaikuttava kun paikanpäällä.

Kävin duuneissa Imatroil.

Kyynel vai Pisara? Sitä mä en vielä tiedä, sen tiedän että ainakin unelma, ja toivon kovasti että Pisara!

Oho... näinkin voi käydä vaikka on kauhukahva.

Hevosten uittaminen on kesäaktiviteeteista siisteintä! Imatralla me uitetaan hepat Vuoksessa. Fiilis on pikkasen erilainen kun hiekkapohjaisessa järvessä.



Yksi sateinen ilta otin kameran mukaan maastoon. Siinä ne menee, Muumi ja lehmät! Ei kun, Jenni ja lehmät!!! ;)
Suuret korvat, suuri sydän <3 Näitä korvia mä tuijottelisin maastossa mieluiten kaikista, onnekseni usein olen ihaillutkin.

Kävin visiitillä (parinkin otteeseen) Yrittäjä-Ystävän luona naapurikaupungissa, Lappeenrannassa. Vaikka mä en ole sielä koskaan vasinaisesti asunu, on mulla siellä aina kovain kotoinen olo. Sen tekee sen paikan henki, ihmiset ja tunnelma.

Lappeenrannan jokakesäinen nähtävyys, Hiekkalinna! Tänä vuonna teelamma Villi Länsi, oli aika vaikuttava, hieno ja komea. Heppoja piti kuvata, tietenkin ;)

Pitihän sitä käydä laskemssa myös ystävän ja kollegan hevoset. Vielä kun sais lähetettyä ne kuvat jotka lupasin, jotka siis otettiin näistä ihanista duunareisa kesätunnelmissa.

Mites sitä sais päivitettyä...

Yritän lisäillä tänne nyt noita kesäkuveja, ihan siksi että päästään käsiksi myös tähän kesän jälkeiseen aikaan. Loma meni, ihan muksasti, mutta ei oikein niin kun olin suunnitellu. Asiat järjestyi kuitenki, onneks, vaikka välillä näyttikin helvetin huonolta...
Mutta ei sitä kai ikinä voi tietää mitä huomena tapahtuu?

Eilisen muistaa, siksipä laitankin vähän "eilisen muistoja" lomalta.