Siivouspäivä

En tiedä miten teillä kissat pestään, mutta meillä ilmeisesti lavuaarissa :D
Arto pelkää imuria, vaikka meillä on nykyään varmaan markkinoiden hiljaisin masina (Rakas on ihan Apinaa varten sen vaihtanu...<3), pitää kissan päästä imuria piiloon ja tämä on osoittautunut sen vakio paikaksi mutenkin. Miten ikinä voitkaan tehdä ruokaa huomaamatta kissaa??

This used to be my playground...

Viimeiset syksyn värit talteen paikasta joka on mulle ollut... ja tulee aina olemaan tärkeä. Se on puutarha kaupungin keskellä, siellä oon oppinut kaiken, niin hyvän kuin pahan. Sieltä on lähtenyt matkaani niin monet muistot ja niin moni tärkeä asia ja ihmisuhde. Osaankohan koskaan olla tälle paikalle tarpeeksi kiitollinen? Se on ollut hyvä paikka ponnistaa.

Usein unohdetaan mistä ollaan tultu, muututaan siksi mitä ollaan nyt ja historia jää taka-alalle. Ei se kuitenkaan unohdu, me ollaan kuitenkin sitä mistä ollaan tultu. Se on meillä aina mukana.

En ymmärrä ihmisiä jotka ei tunnusta menneittä. Ei menneeseen saa jäädä elämään, mutta muistoja pitää vaalia. Kyllä uusista tuttavuuksista pitää tietää mistä ne tulee, keitä ne on.

Yllätykset on ihania! Vai onko? Missä menee raja mikä yllätys on ihana, mikä pelottava, mikä jopa vastenmielinen?

Itse olen sinisilmäinen ihminen, toisinaan liiankin. Heittäydyn avomielin, avosylin ja kokonaan tilanteeseen. Usein saan tuntea persuksissani jälkeenpäin että kannattiko taas luottaa. Siksi ehkä tieto saattaa yllättää, kyllä mä luulin tietäväni...

Kaikesta huolimatta rakastan edelleen ja menenkin tekemän Rakkaalle iltapalaksi leipiä.

Rakkaudella hevoslapselle <3

Ei paista päivä

Ei millään. Vettä tulee aina vaan.
Sain äsken soiton että voin sanoa hyvästit haavielleni varsasta. Kuinka ollakkaan että juuri se mun varsa on se jolla on kasvuhäiriöitä, skolioosi selässä. Ei siitä koskaan tule muuta kun pihan koriste, joko nurmen päällä jos jollain on paljon aikaa ja rahaa, tai nurmen alla, kun ei sillä mitään tee.
Eläinten kanssa se on karua. Kyllä mä saan skolioosipotilaana elää ja harrastaa ja mun selkää yritetään parantaa ja vahvistaa. Eläinten kanssa se vaan ei kannata, ei ainakaan hyötyeläinten, ja hyötueläinhän hevonen on.

Vittu.

Se sitten taas siitä unelmasta.

Hoo Moilanen...

Jäi sekä heppa että täti huulet pyöreänä ihmettelemään kun kentän reunalle tuli traktori peräkärryn kanssa ja ryhtyi heinää leikkaamaan. "Ai saatana, ruokaa! Ne heittää sitä hukkaan!" Tuumaa varmaan hevonen, "Ai apua, ne tulee päälle! Mihin mä tän laitan?" Tuumaa ihminen.
Lopputuloksena laukkaväistöä kentältä ulos, kylkimyyryä ja levade harjoituksia.
Kyllä meidän uusi valmentaja sanoi että helppoon ceehen voidaan mennä. Missä helpossa ceessä on korkean koulun liikkeitä? Ilmoittaudun heti! :D
Välistä olen kyllä niin hukassa tuon Ratsun kanssa. Mietin että onko tässä mitään järkeä. Päivät on pitkät ja rahaa palaa. Väsyttää ja on märkää. Oikea puoli ei anna periksi, vasen lapa tunkee ulos. Mitä mä teen? Miksi mä teen? Mä en enää jaksa... en ymmärrä... Mutta nyt meillä on uusi ope! Mä uskon ja toivon että sen kanssa "tavan Moilasista" tulee ehkä jopa ratsukko!!

Nyt on syksy. Syksyllä pitää asettaa tavoitteita että ei anna pimeyden ja märkyyden nujertaa. Mulla on pieniä välietappeja ja jokunen isompi juttu. Osa etapeista liittyy ratsastukseen ja itseni treenaamiseen, tietysti myös Ratsuni treenaamiseen. Osa etapeista on jotain ihan muuta. Isot jutut on jo sitten niin isoja että niistä ei uskalla vielä edes puhua.

Nyt viikonlopun vietän kuitenkin ulkomailla! Ihan Tukholmaan saakka pääsen. Lähden rakkaan ja muutavan uuden mahdollisen Ystävän kanssa risteilemään. Hyvää ruokaa ja hyvää juomaa hyvässä seurassa, mitäs muuta hyvään viikonloppun tarvitsee?!

Huoleton on hevoseton!

Tän sortin kaveri olis nyt työn alla. Ei ole oma, olen vain varakuski tälläerää. Köntti on oikein herttainen herra, vähän tahmea, mutta silläkös mun reidet pienenee. Osaa juttuja ja haaveissa koko tiimillä olisi startata jossain koulukinkereissä jopa jo tänä syksynä. Katotaan mitä tuomarit sanoo, vihelletäänkö meidät heti ulos kun maneesiin tulee tonnin edestä lihaa! :D

Kuva on siis meidän ekoilta treffeiltä, nyt ollaan treffattu jo muutama kerta lisää, vielä tarvitaan enemmän deittejä ennen kun voin sanoa olevani suhteessa. Hyvältä kuitenkin tuntuu, näyttämisestä en sano mitään ;D

Kotitiikerin päiväunet

...zzzZZZzzz...zzzZZZzzz...zzzZZZzzz...zzzZZZzzz...zzzZZZzzz...zzzZZZzzz...zzzZZZzzz...

Älä häiritse.