Hieno Suomenhevonen

Myöhäiset onnittelut hienoakin hienommalle kansallisrodullemme. Onnekseni saan omistaa yhden näistä jaloista eläimistä. Eniten suurimmaksi onnekseni kohta mahdollisesti kaksi!
Vietin suomenhevosen päivää, eli perjantaita sopivasti tallihommissa. Aamulla 5.30 ylös, kahvit naamariin ja tallille. Pollet aamu-usvassa pihalle ja paskaa mättämään. Ei oikeesti päivä vois paremmin alkaa! Neljän tunnin yöunet kyllä painoi tän akan kehoa sen verran että ei meinannut tulla loppupäivästä mitään.

Nyt on Mamun kanssa treenattu enimmäkseen kärrylenkkejä, vielä kun se mahtuu aisojen väliin :) Ja on siinä toinenkin syy, mutta siitä mä en uskalla vielä puhua sen enempää, koska mun tuurilla tuuletetut asiat jää usein tapahtumatta.... :)

Mamu ♥

Kuva on toissa keväältä. Mamma näyttää niin solakalta, ja huomatkaa sen klippaus! Hän on asunut manesitallilla :)

Uuh... nyt tuntuu olevan mulla rymit ja pakat sekasin. Myönnän rehellisesti että jännittää. Ylihuomenna pitäs mennä kouluun. Tuossa toi tehtäväkansio on levällään ja oon mä ehkä 8 riviä saanut kirjoitettua. En tosin tiedä onko tää 0.57 se paras aika tehdä kouluhommia... Kävin tänään hieromassa yhden valkoisen jättiläisen. Otteet oli suhtkoht hallussa, termistö ei lainkaan. ABC:kin kun oli kotona niin en pystynyt edes tarkistamaan puhuinko mä sille asiakkaalle edes oikeasta lihaksesta. Ainakin oikean näytin, nimi oli varmaan väärin. Mutta kun ajatukset on noissa ens viikon bileissä, niiden järjestelyssä ja muussa. Jos mä pyhästi vannon ryhtyväni superopiskelijaksi kun tullaan reissusta? Ulkomaanreissusta :)

Pikapäivitys kuvien muodossa

Karsee kiire!
Häitä, häiden valmistelua, puvun sovitusta, töitä, koulua, hierontaa, ripsiä, juhlia, reissuja, tallia, ratsastusta, joogaa, valokuvaajaa, pöytäkarttoja, tunteja maastoa, sormusta, kukkasipuleita... Ja tässä siis vasta osa mun edellisen kahden viikon kalenterimerkinnöistä.

Mutta en mä missään nimessä valita. Tää on ihanaa aikaa vaikka hirveetä hässäkkää :)

 Ehkä riittää...

Käväsin ulkomailla Isän ja Äidin kanssa :D Eli tallinnassa päiväseltään hääjuominkien haussa. Nauratti vaan kun edellisen kerran ollaan kolmisin oltu retkellä -95, silloin Pietarissa, ja sitä ennen about -85 ja sillon Kanarialla. Varsinainen reissuperhe... :D

Apupoika tallihommissa. Toisilla on kiire, toisilla ei :D

Vietettitin ihanien Volkien häät. Tila oli upea, morsian kaunos, sulhanen komea, tarjoilut maukkaat ja tunnelma tosi lämmin. Mä taas vaan ihmettelin mitä ihmettä mä olen tehnyt oikein kun mulla on noin hauska, hysteerinen, kaunis, kiltti, tiivis, rakas ja lämmin ystäväporukka. Onnea "Volk-Man" ♥ 

Ihanat luonnonkukka-asetelmat. Kuvan laatu kamala :)

Kesän 2013 kaunein morsian ♥

Mun täydellinen kesä jatkuu!

Lomailu jatkui aurinkoisissa merkeissä. Rakkaalla on VIP-Kortti Suomen rauhallisimmille rannoille joissa avomeri on ihan käsillä, ihmisiä ei juuri lainkaan, vesi läpikuultavan kirkasta ja kalliot kuumia. Ah! Siellä suojaisassa kallion kolosessa me vietettiin perheen kesken (-Abi) yksi ihana, aurinkoinen sunnuntai.

Varpaat ja kirkas vesi

Jos joku erehtyi luulemaan että mun rantaelämäni jäinäihin kokemuksiin on hän TÄYSIN väärässä. Ennen Heinäkuun loppua mä en ollutkaan ehtinyt mun rakastakin rakkaimalle rannalle mökille. Mökki viikko olikin eniten lämpimin mies muistiin, siellä me vaan köllöteltiin koko viikko, oltiin Rumarissa, laiturilla, Buffalossa, laiturilla, Rumarissa, Pikkumökissä kahvilla, laiturilla, Stormyrissä, Rumarissa, Hjalmarissa, laiturilla jne lähes jokapäiväistä saunomista unhoittamatta.

Rumarin rannassa, Mieslonkku ja Vaimolonkku ♥

Mun sielu ja mieli lepää mökillä. Onneksi saatiin nauttia upeista päivistä, kauniista illoista ja ihanasta seurasta ja tietenkin toisistamme.

Aurinko laskee mökkirannassa

Kotiinlähtö koitti aivan liian pian... Seuraava viikko jättikin mut sotaleskeksi ja mulla oli suuri suunnitelma tarttua koulukirjoihin ja saada kesätehtäviä valmiiksi. Kyllä mäv aärityskirjan oon avannut, ja vähän sitä lukenut, mutta en mä mitään ole aikaseks saanut. Yhden hevosen kävin hieromassa, joten jotain treeni on kätöset saaneet.
Omakin Mamma on ihan "heitteellä". Se vaan on laitumessa ja paistattelee päivää. Yhtenä päivänä löin sille eteen hitusen puomeja ja verryttyään se alkoi jo venymäänkin. Reipas Rakas ♥ Muuten se on pääasiassa höntsäillyt maastossa. Toivottavasti sillä nyt jonkinsortin peruskunto on olemassa kun talli avaa ovensa. Hieman jännitystä tuo nyt noi tallijärjestelyt... mutta niistä lisää kunhan mä olen edes johonkin järkeen saanut ne mun omassa päässä.

Päässä on nyt muutenkin liikaa asioita. Järjestettävää, sovittavaa, hankittavaa jne.

Luonto antaa parastaan ja mulla tyyliin mätänee marjat pusikoihin. Aika ja organisaatiokyky ei tahdo riittä.

Yhden vadelmasatsin keräsin jälkkäriksi kun menin Mutsille syömään.

Viime viikonlopun veikin sitten mun POLTTARIT! Ihanaa oli!!! Niistä lie tarkempi selonteko sitten myöhemmin ;)

Portti polttareiden päätepisteeseen ;)

Ei kesää ilman Imatraa

Mun Pojat Saimaan äärellä 

Niin se tämä eukko taas tänäkin kesänä pakkasi kimpusnsa ja kampsunsa ja matkasi Imatralle kesätyöhön. Oli muuten laskujen mukaan 10. kesä siellä, sitä onneksi sitten myös taiteilijajuhlin muistettiinkin. Niistä juhlista sais vaikka oman stoorin jos niinkseen, mutta jääköön se tällä kertaa... :D

Aloitin tän vuoden "komennukseni" hieman tutusta poiketen. Meidän oli tarkotus Rakkaan kanssa viettää parisuhdeloppuviiko Saimaan kylpylässä. Päästiin me jonkin verran kylpylän antimista nauttimaan, mutta perkeleen kesäflunssa imi sen suurimman hurmion mukanaa.
Allifal, huone oli viihtyisä, sänky pehmeä, ruoka hyvää (ekan aamun puhelinsoitto eläinlääkäriltä joka vahvisti Mamun olevan tiine oli parasta!!!!! ♥ ), vesi lämmintä, siideri kylmää ja seura mitä rakkain. Mikäs siis siellä kölliessä.

Juhannusta juhlittiin Einolassa. Meno mukavaa, melko rauhaisaa ja hyvä niin. Louhoksella otettiin arskaa urakalla, grillattiin siis niin eväksiä kuin itseämme. Mitä muuta sitä suomalainen voi Juhannukselta toivoa kun lämmintä säätä, hyvää ruokaa, seuraa ja juomaa!

Nää on sit farenhetejä, eikä EDES suoraan arskassa...

Työrupeama alkoikin sitten suhteellisen lämpösissä tunnelmissa. Teholeiri vedettiin hikisesti, mutta kunnialla läpi. Koko viikon riitti hillitöntä arskaa, julmettua lämpöä ja... asiakkaita... ;) Kyllä musta on vanha tullut kun huumosri tuntuu loppuvan välillä kesken näissä hommissa. Ihan oikeasti mä kyllä tykkään työstäni ihan pipona, mutta joskus tuntuu että rajat kolisee mullakin. Olo kun oli koko viikon sellanen kun olis ollut mopokypärä päässä ja asiakkaat oikeesti hyvin raskaita, niin mietin jo että pitäskö ens kesänä aloittaa ihan junnuleireistä taas :D :D

Ukko unimaassa ♥

Seuraava leiri olikin sitten paaaaaljon mukavampi. Eikä edes pelkästään sen takia että ihana, rakas ystäväni vuosien takaa tuli meille leiriläiseksi. Jotenkin alkuun oli hassua että hyvä ystävä on asiakkaiden joukossa, mutta uskoakseni saatiin leiri kaikin puolin toimimaan. Vanha tuttukin ystävälleni löytyi hevosten joukosta. Melkeinpä voisin sanoa että Ponilla on ollut suurikin osa siihen että ystäväni aloitti tän kuninkaiden jalin vuosien tauon jälkeen uudelleen. Go Poni!!! ♥

Siinä ne reenaa :)

Yhtään kertaa en duunikomennuksen aikan itse kiivenny hevosen selkään... Ehdin mä kuitenkin töiden lomassa vähän käydä ulkoilemassakin, tapaamassa tuttuja ja ystäviä. Kävin Lappeenrannassa kääntymässä ja Kulmilla juhlistettiin Imatra Big Band- Festivaalia asianomaisin menoin. On sitä itsellään vaan sellanen olo että vaikka väliin rankalta toi tuntuukin, on koti-ikävää, aurinko paahtaa, on kiire jne niin ei kesää ole ilman Imatraa :) 

Duunikaverit alkamassa uskollisesti hommiin.

Kesän makuja kummitytön pihassa.

Kaksi pientä palleroa

Postaus ilman kuvia, olkaa hyvät!

Oon ihan hirveen ahkerasti yrittänyt saada aikaan hevosta. Mamma siis matkusti oriasemalle, oli samantien kiimassa, siemennettiin ja jo kahden päivän päästä sen sai hakea kotiin. Reipas mummeli-Mamma oli ovuloinut kahdesti, joten kaksoisvarroituksen kanssa lähdettiin kotiin.

Kävin siellä Muoniossa siinä välissä, ennen ultraa. Loma oli oikeinkin kelvollinen. Oli Rakkaan polttarit ja mäkin pääsin harrastamaan koskenlaskua! Pieni ja villi minä löytyi taas laardikerrosten alta kun nauroin pahimmatkin kuohut läpi ihan ääneen! :) Oli siis niiiiin siistii!
Muuten viikko menikin sitten rauhaisasti, perus hommia tehden.

Viikonloppuna oli mun ihanan ja rakkaan He-Man ystäväni polttarit. Kunnon tyttöjenpolttarit pikkutuhminen tehtävine, skumppineen, saunoineen, porealtaineen, brunsseineen ja baareineen. Ihana päivä ihanien ihmisten kanssa. Ilmakin suosi! Arskaa (ja tuulta...) saatiin rajojen verran ja olo oli sunnuntaina sen mukainen että muutakin on otettu kun aurinkoa... ;)

Maanantaina ultrattiin sitten Möhis. Siellä ne kaksi pikkurillinpään kokoista alkiota nojaili ahkerasti toisiinsa. Eläinlääkäri yritti nipistää jo eilen toista pois, mutta ne oli niin tiiviisti yhdessä että se olis ollut turhan riskaabelia. Ahkerat pikku hevosenalkiot.
Päätettiin jatkaa tänään tiistaina sitten uudelleen. Mä tosin tunneihmisenä jo näin ne pienet heppaset siellä mahassa, ja kielsin jyrkästi kaikkia vääräleukoja inhimillistämästä niitä yhtään. Mä olen saatana jo yhden varsan kuopannut... periaatteessa kaks.
Kaksoistiineys ei ole kuitenkaan hevoselle luontaista, eikä suinkaan turvallista. Mulle on kuitenkin toi äiti Hevonen se tärkein tässä diilissä, joten kaikki riskit pitää minimoida! Vaikka tottahan toki mulle olis kaksikin pikku Mammaa tai pikku Mannista kelvannut...

Tänään siis jatkettiin. Alkuun eläinlääkäri jo sanoikin että edelleen ne perkeleet siellä kimpassa killuu, on siis hyvin suuri todennäköisyys siihen että rytäkässä menee kumpikin.
Itsekin kattelin ultrasta että potrasti oli pallerot kasvaneet eilisestiä, nyt jo kunnon sormen pään kokoisia... Olin salaa toivonut että eilisestä häirinnästä suivaantuneena olis toinen poistunut luonnollisesti.
Jatkoimme siis häirintää, eläinlääkäri ammattimaisen vakaasti, mä jalat täristen.
Puolisen tuntia siinä ronkittiin, kunnes lääkäri sanoi että nyt tuntui POKS! Toinen alkio oli puhejennut!! Ja tosiaan, vain toinen! Ultrattiin vielä koko rööristö, ja tosiaan, yksi alkio siellä oli ja sykki. Sitä en tiedä että sykkikö mun iirikset vai se hevosen alkioinen, mutta selvää liikettä mä kuvassa näin.

Nyt "enää" jännitetään torstaihin kun eläinlääkäri tulee jälleen kerran ultraamaan että miten tämä ainokainen nyt voi.
Mulla on varmaan vatsahaava ja ainakin on lompakko tyhjänä kun tän homman kanssa ollaan saatu askarrella taas niin tunteella.
Voi kun loppu menisis nyt hyvin...

Viherpäivitys

ihan kuulkaas kukkiva Rodo!

Mun pihallani kukkii! Ja vihertää, vaikka olin jo heittäny toivoni siihen että tästä pikkuisesta rivaripihasta saatais ikinä muuta kun mutapainin mm-areena. Nyt on alkukesä hemmotellut tällasia varjoisia ja märkiä pihoja niin että kasvukausi on kuin onkin saatu käyntiin.
Etupihan mä olen jättäny kokonaan hoitamatta. Siellä on edelleen ruukussa kuivahtaneet kanervat :D Visiona oli laittaa amppeliin joku kiva kukka ja portaiden pieleen tomaatti. Visiot jäi toteuttamatta...

Vihdoin ja viimein sain myös sireenin (syreenin?) pihalla kukkaan. Sireeni on yksi mun lapsuuden onnenpaikkojen tuoksuista ja nykyisistä lempi kukista. Mun isän äidin kotitalossa Korppoossa tuoksui aina kesäisin sireenit. Juurikin noita perus liloja. Nytkin jos käyskentelen kyseisen talon, jo melkolailla kutistuneessa "puutarhassa" voin nähdä sieluni silmin meidän sireenimajat ja mansikkabongaukset. Osa niistä vanhoista sireeneistä on siellä edelleen, osa on jo aika korjannut pois. Aina kun jostain kantautuu nenääni sireenin tuoksu, iskee mulle samantien meilleyhtymä kesä. lapsuus, huolettomuus ja vapaus.

Mun kasvimaa, sieltä pilkistää joku vihreä! :D

Viherpeukalouden ohessa mä olen hieroskellu hevosia ihan tosissani, toivottavasti käsiin jää joku muisti aina jokaisesta eläimestä jota pääsee murjomaan. On ollu ihanaa huomata että ainakin mun asiakkaat rentoutuu :) Tiedä sit onko siitä hieronnasta ollu mitään varsinaista terveydellistä vaikutusta, mutta rentoutukeen ja peruslihashuoltoon mä näytän ainakin jo pystyvän! Kyllä nää mun näpit aina löytää eri tuntusia lihaksia ja jokusen lihasrajankin. Pitäs vaan saada väliin joku joka kyselee että missä mä menen ja miksi. Vaikka sitä itse yrittääkin jatkuvasti miettiä mitä tekee (ja tän takia luulen että työ on eksponentiaalisesti raskasta!!!), sitä helposti jää vaan flown mukaan hieromaan.

Tamma on tässä välissä onnistuneesti astutettu. Follikkeleja oli kaksi, molemmat ovuloitu normaalisti ja nyt odotellaan ihan hirveesti ultraa...!!!

Koiran kanssa on vietetty helteitä. Käyty rannalla, vähän metsässä, tavattu kavereita ja nukkua pötkötelty lehtimajassa (koira, en minä).
Ylihuomenna me suunnataankin Muonioon, joten odotettavissa on suurita viileyttä, paljon sääskiä ja hengausta... odotukset on normaalit ;)

Koffis ystävänsä Iineksen ja henkilökunnan kanssa biitsillä.

Jännän äärellä!

♥

Huomenna viedään Mamutti oriasemalle! Mua jännittää niin että ei ole hetkeen jännittäny. TOIVOTTAVASTI kaikki menee hyvin, matka ja itse astutus. Möhis menee samalla opettamaan sulholleen rakkauden salat. Oripoloinen ei ole vielä tajunnut pukille hyppäämisen jaloa taitoa, joten mä lupasin tuoda tämän Puuman näyttämään "kädestä pitäen" mistä on kyse. Näinkin tärkeä rooli jälleen maailman kultaisimmalla hevosella.

Torstaina kävi eläinlääkäri tarkistamassa röörit ja hepan muutenkin. Mamma sai taas paljon kehuja, hampaat oli erittäin hyvässä kunnossa, humma käyttäytyi (tietenkin) esimerkillisesti, raspaukse, ultraukset ym meni rauhoittamatta ja nätisti. Vasemmassa munajohtimessa oli pikkasen nestettä... yksi kystakin näkyi, mutta myös kolme raipasta munasolua :) Mahdollisuudet onnistumiseen siis on! Tosin... no en mä halua maalailla mitään seinille.

Huomenna reissuun! HUI! Palaan asiaan...

kinkidii :D