Sain vihdoin nykäistyä toverini avustuksella hevoselle valjaat niskaan ja kärryt perään :)
Omasta ajoretkestäni on aikaa varmaan kaksi vuotta, ja silloinkin ajoin pikkuruisella setukalla. Mamman viime valjastelukerrasta on kanssa aikaa.... no kauan :)
Onneksi tää hevonen on valjashommissa selkeesti seppä syntyessään! Se ei sanonu mitään kun kasattiin valjaat päälle, eikä tuumannu lainkaan pahaa kun soviteltiin kärrytkin vielä perään. On se vaan niin taitava ♥
Tehtiin lenkki vähän tunnustellen miltä ajohommat maistuu. No Möhikselle maistui! Se paineli korvat pystyssä reippaan eteenpäin. Ei haitannu kengätön tassukaan kun soratiellä vähäsen. Mutta heti kun pohja oli paljasjalkaiselle kelvollinen, siirtyi mun uljas kärryhevonen raviin kun vaan vähän heilautti ohjia. Kura vaan roiskui kun pistetttiin menemään raviksella pari kiekkaa. Tarkoitus oli mennä vaan yks, mutta rakas hurja metsästäjäni pikku K päätti poiketa seurastamme peurojen hajujen perään. Koiraa kun ei näkyny, me Möhiksen kanssa paineltiin vielä pari kiekkaa ja sillä välin oli Koffarikin tullut nolona apukuskin luo, ilman paistia, ryökäle!
Jotenkin hevosen innosta ja olemuksesta näki että se tykkää tosta hommasta. Ei ollu turha hankita noi mun Desperadot ja sulhon lainavaljaat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti