Mahakuva

Vuorokausia takana 280. Onko ori aina oikealla ja tammavarsa vasemmalla? Tamman käytös on kovin rauhallinen, halailtava ja rento. Mahassakaan ei kukaan möykkää mitenkään ankarasti. Ennusmerkkien perusteella meille on tulossa ruuna!

Täti ja sen hevo mallihommissa

Nina kävi jälleen kuvailemassa mua ja Mammaa. alkuun tosin ajattelin että kuvauksissa keskitytään hevoseen, mutta toistaiseksi kaikissa nähdyissä vedoksissa olen myös minä mukana... well, suhteellisen onnistuneesti :) Isohan toi mun maha on, ilmeet vähän sinne ja tonne ja kaksoisleukaa löytyy, mutta niin, minähän se olen. Enkehdannut omahyväisesti tukkia facebookia näillä (mun mielestä) ihanilla kuvilla, joten postailen niitä nyt sitten blogilukijoiden iloksi.

tässä me olaan kyllä ihania ♥

Kuvauksissa oli lietarkoitus Ninan kokeilla esilaisia salamoita, erilaista valoa, ja jotain linssejä. Siis mikäli mä mitään valokuvaamisesta tiedän. Tässä ekassa kuvassa on mun mielestä ainakin tosi onnistunut valo. Ihana alkukeväinen tunnelma. Mammakin niin lempeä ja seesteinen. Kun tätä kuvaa katsoo, ei ikinä, kuuna päivänä uskoisi että toi hevonen tulee tarhassa vastaan korvat luimussa ja näyttäen lähinnä lohikäärmeeltä. Niin siis jos edes tulee... Mamunhan yksi perus ikävistä puolista on se että se ei anna kiinni, näyttää persiaa ja viuhtoo niskaa. Ai toi yllä oleva hevonen, en usko!

Lohikäärmesilmä antaa esimakua

Sitten päästiinkin jo vetämään ilmeellä, kumpikin! Näissä kuvissa on jo valo erilainen. Ilmeisesti salaman kanssa on leikitty. Mamman mielestä päivä on täydellinen kun ensin oli kylpylähoitoja ja sitten mentiin aurinkoon syömään leipää. Tää taitaa olla sen tulevaisuuden ammatti!

Kunpa mä en näyttäis noin vammaselta...

Rampa taluttaa kahta sokeaa...

Ainakin se on fiilis tässä opintoviidakossa. Sovittiin että huomenna mennään reksin puheille kun tää meininki kusee täällä harva se hetki. Vielä olis enää kaksi lähijaksoa jäljellä ja tossa laskeskeltiin että koulussa ollaan hierottu jotakuinkin 10 hevosta naiseen... puhe oli muistaakseni sadasta...

Tänään päästiin kuitenkin tutustumaan Ypäjän suolahuoneeseen! Pieni, reilu puolen tunnin keikka ja silmät (sekä myös nenä :D ) avautui taas uuden asian tiimoilta. Tää Ekohepo Suolahuone ei ole edes mahdottoman kallis investointi, siitä on paljonkin hyötyä varmasti hevosten treenaamisessa, iho-ongelmissa ja hengitystieongelmissa. Toistaiseksi Suomessa tää toiminta on vielä lasten kengissä, mutta maailmalla, etenkin Australiassa jo paljonkin käytetty, vaaraton, hoitomuoto! Kannattaa kokeilla jos vaan ikinä tulee mahdollisuus! Nää Ypiksen hinnat ei ainakaan vielä päätä huimaa :)

kaveri nauttii spa meiningistä suolahuoneessa. Takana tötsä mistä suolailma tulee huoneeseen.

Suolahuonetyyppauksen ohessa sivuttiin taas hevoshierontaa ja illan kruunasi kengitystreenit. Voi moro... Mun koko kroppa huutaa hoosiannaa, ja laitoin kuitenkin yhdessä opiskelijatoverini kanssa yhden kengän elävälle heposelle ja yksinäni irroitin ja laitoin kengän teuraskaviolle. Ei ole mun hommaa toi. Mulla, kömpelönä tätinä ei tietenkään ole oikeaa työasentoa, vaikka kuinka yritän päästä ergonomisiin, akrobatiaa lähenteleviin työasentoihin, en pääse... Reidet tärisee, vatsalihakset kramppaa ja selkää särkee niin perkeleesti! En voi muuta kun nostaa hattua niille ihmisille jotka tota työkseen tekee. Ihan iloisesti maksan sen reilun huntin hänelle joka munkin kantturan jalat tulee hoitamaan. Ei tulis mieleenkään mennä siihen väliin ehdottelemaan!

Työn jälki

Olishan toi taito hieno ostata. Mutta jos tädillä tulee melkein itku kun pitää kaviota vuolla tai naulaa lyödä, voinen tulla siihen tulokseen että en osaa, koskaan. Ne saatanan shortsitkaan ei pysy jalassa, puukkoa pitää pitää kun murhamies, pihtejä on miljoona erilaista, nauloja joka kokoa, muista laittaa merkki sisäänpäin, viilaa itseesi päin, vuole ylöspäin, älä käytä katkaisupihtejä kengänirroitukseen, avaa kotkaukset... Harjoitus tekee mestarin jne jargonia, mutta mun mielestä on epäsoveliasta mennä tätä taitoa keskenään harjoittelemaan. Suutari pysyköön lestissään, sanon ma ;)

Yksi murtunut sormenpää tuloksena päästiin kuitenkin hengissä koko poppoo pajalta pois, hevosetkin.

Kinesioteipattu käsi

Oma ranne vihoittelee edelleen. Kämmenpuolella jos yrittää tukea painavaa, nostaa kättä ylöspäin, hieroa esim. vatsalihaksia, iskee ranteen ulkolaitaan kova kipu... joku siellä natkuu ja hölskyy, joku siellä kipeytyy tosi paljon. Sain ranteen tänään teipattua, en tosin tiedä kuinka se riemastui tosta kengitystreenistä.... Ainakin muutama käikäle teippiä retkottaa jo hyvinkin irti. 

Huomen olis aamulla 5.55. tallissa tutkintotilaisuus. Mun on varmaan siis mentävä nukkumaan...

Valkoista viimeviikkoa

Viime viikko oli hassu. Monena päivänä oli niin sumuista ettei näkynyt kun valkoista. Se oli jotenkin kaunista, kummallista, pelottavaakin.
Mä sain viimeviikolla puuskan laittaa kotia. Onko se sitten jotain esiäitimäistä pesänrakennusta vai kevättä mitä ilmassa on, mutta kova on tarve kirkastaa. Vähän kaikkea.

Uutukaista verhoa!

Meillä hajosi sänky. Ja ei, mä en sikkonut sitä painollani, eikä me myöskään Rakkaan kanssa valitettavasti rikottu sitä liian railakkaissa romanttisissa merkeissä (sorry äiti!). Kierreltiin siis äkkiseltään vähän huonekalukauppoja ja olisin hankkinut kotiin vaikka ja mitä, jos olisi ollut rahaa... Mua on jo pitkään ahdistanut meidän olkkarin tummat kalusteet ja burgundinpunaiset valoverhot. Kaikki koriste-esineet, muistojutut jne on valittu tän värimaailman mukaan. Tummaa, voimakasta ja vahvaa. Mä kyllä tykkään väreistä, mutta vahvat ja voimakkaat värit saa asiat vaan näyttämään pieniltä. Vaihdoin siis olohuoneeseen valoverhot, laitoin erivärisen kynttilän pöydälle ja se oli siinä. Mun kevätkoti! :)

Kage ja Boni

Tallilla on ihmetelty kasvavaa mahaa. Mammalla on niin perkeleesti virtaa että en tiedä mihin sen kaiken työntäisin. Tein hikilenkkiä (niin, mulle tuli hiki, ei sille) viimeviikolla nuoskapellolla niin että talutin jonkun matkaa, sitten pistin sen liinassa hölkkäämään hankeen ja taas taluteltiin jonkun aikaa. Menohaluja siis piisaisi, mä en vaan tiedä millä ne saisi tyydytettyä. Kovin tyytyväinen hevonen se muuten kyllä on. Kovasti nälkäinen ja halikaipuinen. Mun Möhis <3 p="">

Mama ja maha, vuorokausia takana 241. Kummalla puolella maha teidän mielestä on?

Nyt oon siis koulussa jälleen. Viikko täynnä näyttöjä ja muuta ohjelmaa. Tänään lastattiin hevosta näyttävästi, meni sekin läpi. Olishan se tosin tällä kokemuksella ollut noloa jos olis tehny jonkun kardinaalimogan hevosen lastaamisessa niin että olis ton näytön ryssiny! Huomenna on näyttövapaata, sitten oliskin tallia, hevosesta huolehtimista, tavanomaisia sairauksia ja muuta mukavaa. Vaikka oonkin elämässäni esiintynyt erinäisten ihmisten edessä, en siltikään ole tollaisissa tilanteissa mitenkään luonteva. Ajatus takkuaa ja puhe takeltelee. Vielä kun on itsetunto näin pohjalukemissa, oma ruho ihan köppänä ja joka paikkaan sattuu, on se hitusen vaikeaa esittää asiantuntijaa...

Ruholle yritän K-O-K-O-A-J-A-N tehdä jotain... Uskokoon ken tahtoo, mä kävin tänään salilla! :D :D

Hiipien kohti ammattia

Yritystä kuvata talvea taiteellisesti :D

Huomenna olis eka näyttö. Olen valmistautunut... joo kyllä olen. On mulla koko tehtävä tikulla, osasta tehty todellakin hieno powerpointti ja osa sitten vaan tulosteltu mukaan. Niin, eka näyttö oliskin niinkin jännää aihetta kun yritystalous. Oumaigaad sanon minä... En siis ole jaksanut keskittyä tähän juuri lainkaan. Mä vaan en ole mikään toimisto-Pirkko, vaikka niitä duuneja oon melkosen lailla jo tässä tehnyt, ja uuden elämäntyön myötä saan jatkossa tehdäkin.

tätä mä teen

Mä oon painellu ahkerasti töitä :) On kivaa kun on ollut asiakkaita, ja on saanut oikeasti hartiat kipeenä painaa duunia. Pakkanen vähän rajottaa sitä loputonta riemua mitä tosta (melkein, huomatkaa pikkuinen ironia) voi saada. Plussana on kyllä ihan oikeasti sanottava että monen asiakkaan talli on ollu melkoisen mukavan lämmin :) Vai onko se vaan toi kontrasti mikä iskee kun ulkona pakkanen napsuttelee yli kympissä? Mutta kiva se on työntää kädet hevosen lämpöiseen karvaan ja alkaa vatkaamaan lihoja pehmoisemmiksi. Se on oikeasti niin kivaa nähdä kun asiakas nauttiin silmät puolitangossa ja huuli repsottaen. Tietää tekevänsä jotain kivaa, jotain hyödyllistä ja hyvää :)









Korjautin Korealaisen, tai siis jouduin vaihtamaan siihen akun. Se ei alkuviikosta hengähtäny enää millään. Kerran jo vedettiin se käyntiin ja sekös olikin taas opettavaista ja riemukasta! Blondi istuu huurteisessaan ja ensin meinasin ajaa parkkiksella olevaan naapurin autoon kun rattilukko napsahti kiinni kun "joku" ei ollut laittanu virtoja autoon... sitten matkustin hinauksessa tyytyväisenä tien päähän kun "joku" unohti nostaa kytkimen. Loppuenlopuksi kyllä "joku" sai Korealaisensa liikenteeseen ja pääsin huristelemaan tallille missä tallinomistaja ystävällisesti antoi mun parkata sen sulamaan traktorihalliin :)

en ilmeisesti lakkaa kuvaamasta häntä ♥

Ulkoiltukin on. Aina välillä. On melko kivaa kun arska paistaa ja pääsee päivälläkin ulos. Tässäkään mielessä mä en ole se toimisto-Pirkko, en vaan ole. Muistan niin vahvasti sen kun aikoinaan Sörkässä duunissa katselin ulos kevätauringossa ja kaipasin pihalle! Jossain täällä blogin alkutaipaleen uumenissa mä varmaan purankin tuntojani siitä mitlä siellä officessa kökkiminen tuntui. Muistan mä kyllä senkin että mietin kuinka kivaa se on ettei tarvi loskassa ja paskassa kävellä ja siivota tarhoja ja roudata vesiä ja laittaa turvekattoa ja osallistua heinälatoromantiikkaan, mutta mutta.. Ihminen on erehtyväinen :) Tosin en mä enää KOSKAAN kyllä suostu turvekattoa laittaamaan...





Olipas kiva viikko siis, ja viikonloppu! Aina on ihana aloittaa/lopettaa viikko Tä(H)tiratsastajien kanssa, nytkin saatiin jopa vähän paistatella päivää. Uljas Mustuainen joutu selkeesti duuniin niin että tarhassakin ramasee :D Oma Tankkerini luotsas mut vielä rennon lennokkaasti lumipelloilla, mutta kun on kouluviikko edessä jne. niin tää saattoi hyvinkin olla vimonen kerta ennen h-hetkeä... No ainakin viimeisimpiä :)

Tä(H)tiratsu, Uljas Mustuainen

Home made Mällipizza, kelpaa!

Talvi tuli! (Mammaa ja laserhoitoa)

Talviauringossa

Saatiin talvi :) Ainakaan vielä, näin kolmen päivän jälkeen se ei mua liiemmin ahdista :D Oikeesti tänään oli melko kiva olla ulkona kun oli sopivasti päällä, pystyi liikkumaan kivutta (!!) ja happi kulki. Leikin niin hepan kuin koirankin kanssa ja nautin. Joku saattais ajatella mun elämän olevan kovinkin köyhää ja yksinäistä kun 35- vuotias akka leikkii elukoiden kanssa, mutta paskat mä muista, mä näutin näistä :)

(on mulla muutakin elämää, siitä vaan ei saa näin nättejä kuvia)

K syö porkkanaa

Päästin Mahakkaan ottamaan lumikylpyä ilman takkia. Sillä on kyllä ihan hyvä talviturkki, mutta blosis oli sen verran navakka että päätin kuitenkin kääriä hevosen loimeen kun jätin sen pihalle. Lumikylvystä Mamma ei kyllä liiemmin innostunut, enemmän se vaan huuteli kavereiden perään ja tonki vanhoja heiniä lumen alta. Ilmeisesti sillä on jatkuva nälkä vaikka mä en tajua mihin se sitä ruokaa työntää, sehän kohta ratkeaa!
Käytiin pikku lenkki laitumella jalkasin. K sai kirmata kissan perässä ja syödä porkkanaa. Yritäs kotona syöttää tolle koiralle porkkanoita tai kuivaa leipää, ei muuten onnistu! Mutta tallilla kun ollaan niin vähän väliä saa olla hätistämässä borderin päätä pos porkkanasäkistä :D

vuorokausia takana 224,hevonen sivusta näyttää vaan lihavalta :D

Yritin mä sivistääkin itseäni tallilla ollessani. Bampi sai laserkäsittelyä jalkaansa mitä on ontunut nyt epäsäännöllisesti aina sillon tällöin. Alkuun sitä on ilmeisesti hoidettu jännevammana, mä en siis ihan koko stooria tästä vammasta tunne. Jokatapauksessa sitä on kylmätty ja haudottu ja ilmeisesti se on klinikallakin käynyt (?) mutta mitään ihmeempää siinä sääriosassa ei ole löytynyt. 

Sunnuntaina lenkin jälkeen mä kokeilin jalkaa ja huomasin kyynärpäässä olevan tosi voimakasta kuumotusta. Tänään oli kuumostus ilmeisesti (mä en ehtinyt palpoimaan) tasaantunut, mutta sen mitä ruotsinkielisestä keskustelusta omistajan ja hoitajan (Elisabet Nysten) välillä ymmärsin, oli jotain lämpöä/muutosta/turvotusta/arkuutta havaittavissa. He epäilivät kolmipäisen lapalihaksen (m. triceps brachii) olevan jumissa (se kun kiinnittyy kyynerluuhun) mutta mun villi veikkaus varpaan koukistajasta (m. flexor digitorum profundus) otetttiin kuitenkin kuuleviin korviin ja kummatkin hoidettiin käsittääkseni.
Aloin tota  m. flexor digitorum communista epäilemään kun mietin että poni ontuu etujalkaa ja kuitenkin sääriosassa on olllut jotain jänneperäisiä vammoja. Toki se tricepsin joku vamma sopisi hyvin siihen mun eiliseen havaintooni... ja näin opiskelijana, mikä mä olen mitään sanomaan :) Kunhan lottoan!

Bampi ja accuhorsemat-loimi

täHtiratsastajan uusi vuosi ja uudehkot kujeet

täHtiratsastajien uudenvuoden kuohut!

For real, kujeet on samat, vuosi eri, mutta ainahan sitä pitää mukamas jotain yrittää että tästäkin vuodesta saisi muistamisen arvoisen.
2013 oli sitä totisesti. Minä ja Mies saimme toisemme, Mamma sai mahaan täytettä, uusia ihmisisuhteita tuli luotua, vanhoista, ilmeisen huonoista tuli päästyä eroon ainakin jollain tasolla, opinnot polkaistiin käyntiin, jne jne. Paljon juttuja joista osa jäi mainitsematta koska en halua tähän mitään listausta.
Nyt keskitytään täysillä tähän vuoteen, tälle vuodelle asettamiin tavoitteisiin ja pitkän tähtäimen suunnitelmiin.

Ihan ekana odotan vauvahevosta maailmaan. Mamman maha sen kun kasvaa,yritin kuvata sen mahan ihanaa pyöristymistä eilen tallille. Hyvin laihoin tuloksin. Tulokset onkin sitten ainoat laihat enää meidän combossa :D Itse en ajatellut pitkään enää selkään kavuta, olen mä jo nytkin tehnyt lenkkejä maasta käsin, ihan oman kunnonkin kohottamiseksi ja oman mahan pienentämiseksi. Mamma vaan paahtaa niin helvetillistä vauhtia että mä en pysy mukana!
Eilen aloitettiin tammarehun syöttäminen. Nyt on päiviä takana siis 220, eli kalkkiviivoille siirrytään pikkuhiljaa . Hevonen voi hyvin, syö hyvin, on hyväntuulinen ja jotenkin kovin onnellinen. Minäkin.

Kaatosateesta (TAMMIKUUSSA!!) pelastettu karkaileva Mamma. Mahaa on, ei näy :)